11. Iloa ja riitaa

Leah saa oman sängyn Janetin ja Hakun huoneesta. Hän on vielä levoton nukkumaan öisin ja heräilee usein. Tomin on saatava riittävästi unta, että jaksaa käydä koulua ja näin myös Leah on lähellä lohdutettavaksi.

Tom on täysin rakastunut pieneen siskoonsa. Hän viettää mielellään iltapäivällä aikaa leikkien kurkistusleikkejä Leahin kanssa. Hän on niin onnellinen, vaikka heillä onkin useita vuosia ikäeroa.

Vaikka Leah on pieni, hän sopii silti täydellisesti Tomin leikkeihin. Kun Tom on pelottava dinosaurus, Leah kipuaa kikatellen lelulaatikkoon tätä piiloon.

Hän osaa löytää laatikosta jopa leikkiin sopivan dinon myös itselleen.

"Ohoi, missä avaruusoliot?" Tom kailottaa leikkiessään astronauttia.
"Pöö", Leah kikattaa lelulaatikosta.

Kaikista rooliasuista Tom kuitenkin tykkää eniten kuninkaan asusta, jonka Janet on tälle askarrellut tarkasti Tomin ohjeita noudattaen.
"Tom tule iltapalalle!" Janet huutaa keittiöstä.
"Joojoo äiti!"

"Minä olen tämän keittiön valtias ja vaadin saada vohveleiden kanssa vadelmahilloa!" Tom julistaa juhlallisesti tuolilla seisten.
"Istu Tom alas ja hae jääkaapista sitä hilloa", Janet nauraa.

"Ei kuninkaat hae itse hilloa, se on palvelijoiden työtä", Tom jylisee.
"No sitten sun täytyy palkata sellainen, tämä kokki on nyt nälkäinen ja haluaa päästä jo syömään".
Tom tuhahtaa ja hypähtää hakemaan hillon ja annoksen vohveleita.

"Kylläpä sä olet piristynyt Leahin syntymän jälkeen", Janet tuumaa.
"Joo, nyt mulla on kaveri, jonka kanssa leikkiä", Tom tuumaa samalla haarukoiden jo toista lautasellista vohveleita.
"Siivoa sitten omat astiasi ja laita loput vohvelit kaappiin, menen jo kylvettämään Leahin", Janet pyytää syötyään itse. Tom nyökkää ja kaapii lautaseltaan viimeisiä hillonokareita.

Janetin lähdettyä Tom kipittää vielä ottamaan pakastimesta jäätelöä ja lusikoi sen sukkelasti ennen kuin lähtee itsekin iltapesulle ja kuuntelemaan iltasatua.

Vaikka Leah pitää Tomille hyvin seuraa, tuntee Tom itsensä päivä päivältä yksinäisemmäksi. Leahin syntymä oli ihana käänne ja toi kyllä seuraa, mutta ei se vastaa omanikäistä kaveria. Leah ei voi lähteä puistoon leikkimään tai uimaan. Päivästä toiseen he leikkivät lastenhuoneessa kahdestaan.

Palikkaleikit ovat kuitenkin Tomille jo liian helppoja. Leah ähertää vaivalla torneja, jotka kaatuvat jo muutaman palikan jälkeen, kun Tom rakentaa jo valtavia linnoja.

Eräänä päivänä Janet löytää Tomin jälleen lintsaamasta koulusta. Poika luuli äitinsä lähteneen jo töihin, mutta ei tiennyt tällä olevan poikkeuksellisesti vapaapäivä.
"Tom tuo ei käy päinsä. Sun on käytävä koulussa, olet vielä lapsi", Janet ojentaa poikaansa.

"Sä et ymmärrä! Kaikki vaan kiusaa mua!" Tom hermostuu.
"Sitten pitää keskustella opettajan ja rehtorin kanssa", Janet rauhoittelee.
"No eikä! Sitten ne kiusaa mua vaan lisää, koska kantelin niistä!"

"No jotain pitää tehdä, kyllä sun täytyy voida käydä koulussa!"
"Mä en mene enää sinne kouluun", Tom julistaa.
"Sinä et voi tuollaista päättää. Soitan sun opettajalle nyt heti", Janet huokaa ja alkaa jo itsekin hermostua.

"Äiti kiltti älä soita, älä ainakaan vielä. Mä koitan selvittää tänn itse", Tom pyytää. Häntä todella pelottaa, mitä kiusaajat seuraavaksi keksisivät, jos saisivat tietää hänen kertoneen jollekin.

"Hyvä on, mutta sun täytyy kertoa, jos kiusaaminen ei lopu", Janet vannottaa.
"Joo mä kerron kyllä", Tom lupaa. Hän kuitenkin tietää, ettei ottaisi kiusaamista enää puheeksi äitinsä kanssa.

Samaan aikaan Haku vietää aikaa Leahin kanssa. Hän opettaa tyttöä ottamaan ensimmäisiä askeleitaan. Haku on päättänyt ottaa kaiken irti Leahin taaperoajasta, joka hänellä meni Tomin kohdalla ihan ohitse.

"Tule isin luo", Haku lepertelee. Samalla Leah ottaa ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Askeleita tulee yhä enemmän ja enemmän. Huoneessa raikaa iloisen tytön kikatus, kun hän ymmärtää oppineensa vihdoinkin kävelemään itse.

"Vau, kylläpä olet jo iso tyttö!" Tom riemuitsee ja nostaa Leahin korkealle.
"Iso, hihih", Leah kikattaa. Hänellä on ollut jo kova kiire veljensä perään, mutta kontaten se on ollut hidasta. On selvää, ettei Tom saisi enää kovinkaan paljon rauhaa.

Vaikka Tom edelleen rakastaa siskoaan, hän on oppinut rakastamaan myös aikoja, jolloin Leah on nukkumassa. Nuo hetket ovat hänelle aikaa olla itsekseen. Ja usein se aika tulee vietettyä television ääressä pelejä pelatessa. Janetia huolestuttaa jo poikansa kasvaneet pelitunnit.

"Pitäisikö sun keksiä jo jotain muuta tekemistä?" Janet ehdottaa eräänä päivänä, kun Tom jälleen pelaa Leahin ollessa päiväunilla.
"Äitii. Tää on just hyvä peli ja kaikki muutkin tätä pelaa", Tom parahtaa.

"Lähtisit vaikka ulos tai uimaan", Janet yrittää.
"Ei nyt. Tässä on just hyvä kohta, älä häiritse!" Tom tiuskaisee.

"Sä pilaisit sen! En voinut keskittyä ja nyt mä hävisin!" Tom suuttuu. Hän takoo ohjainta ja ärhentelee ihan turhasta. Janet pudistelee päätän. Missä vaiheessa hänen pojastaan on tullut tuollainen, kuin tuntematon. Ennen hän oli aina niin rauhallinen ja nyt takoo peliohjainta yhden huonosti menneen pelin jälkeen.

"Nyt me kyllä laitetaan toi peli jäähylle", Janet huokaa.
"Et sä voi tehdä sitä!"
"Kyllä mä voin. Sä et ole enää oma itsesi, noi pelit ei tee sulle hyvää. Lähde käymään vaikka ulkona", Janet huokaa ja ottaa ohjaimen. Hän piilottaa sen kaiken varalta.

Tomia ärsyttää. Hän on jo melkein 13 eikä enää mikään pikkulapsi, joka juoksee puistoissa leikkimässä. Sitäpaitsi, hänellä ei ole edes kavereita, joiden kanssa lähteä puistoon. Niinpä hän nappaa jääkaapista limun ja ryystää sitä hiljaa itsekseen keittiössä.

Ja vihdoin koittaakin päivä, jolloin Tom täyttää jo 13-vuotta ja astuu virallisesti teini-ikään. Häntä jännittää kovasti, sillä tämä tarkottaisi myös yläasteen aloittamista.

"Muista toivoa!" Haku muistuttaa, kun Tom on puhaltamassa kynttilöitä.
Tom miettii tarkoin, mitä hän voisi toivoa. Lopulta toiveen valinta ei kuitenkaan ole vaikeaa ja poika pääsee puhaltamaan kynttilöitään kakusta.

Janet ja Haku hurraavat, kun Tom puhaltaa kaikki kynttilät kerralla sammuksiin. Heidän poikansa on jo niin iso!

Vaikka perhe harvoin irroittelee, kuuluu syntymäpäivät niihin harvoihin hetkiin. He kaikki riemuitsevat tätä askelta, jonka jälkeen Tom olisi huomattavasti isompi.

Hiljaa mielessään Tom toivoi pääsevänsä kiusaajista eroon. Hän kuitenkin aavistelee heidän joutuvan samalle yläasteelle, joten toive tuskin tulisi toteutumaan. Tänään on kuitenkin hänen syntymäpäivänsä, ja hän saisi toivoa juuri sitä, mitä eniten haluaa.


----

Äh tää on tällänen siirtymäosa. Halusin vaan saada noi lapset vähän kasvamaan. Mun tekee mieli päästä jo suunnittelemaani juonenkäänteeseen!

10. Ei hätää

Janet ei uskalla kertoa raskaudesta aluksi Hakun lisäksi kenellekään. Hän pelkää liikaa varhaista keskenmenoa, koska vauva ei meinannut millään ensin saada alkuaan. Aamut hän aloittaa aina varovasti vatsaansa silittämällä ja tälle juttelemalla.

Jos ensimmäinen raskaus sai voimaan pahoin niin tämä oli jotain aivan uutta. Välillä Janetista tuntuu, että hän suorastaan asuu kylpyhuoneessa. Kotona hän liikkuu ämpärin kanssa kaikkialle eikä välitä lähteä mihinkään ellei ole aivan pakko.

Töissä on kuitenkin aivan pakko käydä. Janet tekee lyhennettyä viikkoa ja vain kuuden tunnin työpäiviä, mutta välillä nekin ovat rankkoja. Hän joutuu vähän väliä käymään pusikossa.

Aina kuitenkin pelastettuaan jonkun, tuntee Janet suurta ylpeyttä itsestään ja jaksamisestaan. Hän ei ole aivan turhaan kärvistellyt kamalan olonsa kanssa rannalla, vaan todella pelastanut jonkun. Samalla hän saa viettää aikaa uimalla.

Jouduttuaan kuitenkin eräänä päivänä elvyttämään nuorta hukkumaisillaan ollutta nuorta naista, Janetin on annettava periksi. Vaikka raskaus on ihan aluillaan, hän tuntee jo kovia supistuksia kesken elvytyksen. Niinpä hän heti työpäivän päätteeksi soittaa työnantajalleen ja ilmoittaa jäävänsä äitiyslomalle. Häntä vaaditaan käymään vielä lääkärissä ja toimittamaan tästä todistus.

Kotona Janet kertoo oitis Hakulle päivän tapahtumista, joka kuuntelee tarkkaavaisesti.
"Onko vauvalla kaikki varmasti hyvin?" Haku kysyy, kun Janet päättää tarinansa siihen, että lähti lääkäriin.
"On, onneksi vain väärä hälytys. Sain muuten tietää vauvan sukupuolen".
"Kerro heti", Haku innostuu.
"Tämä on tyttö", Janet huokaa.

"Voi haaveilinkin pienestä prinsessasta", Haku innostuu ja kaappaa Janetin halaukseen, "onneksi mun tytöillä on kaikki hyvin".
Janet on myös salaa toivonut vauvasta tyttöä, vaikka olisi ollutkin ikionnellinen myös toisesta pojasta.

Vanhempien huomio on ollut kauan vain tulevassa vauvassa ja aluksi sen yrittämisessä, jolloin Tom on saanut vain vähän huomiota. Hän on alkanut helpottaa kiusaamisesta aiheutunutta pahaa oloaan syömällä ison kasan herkkuja iltaisin ja öisin, kun vanhemmat eivät ole näkemässä.

Jäätelö on Tomin suurinta hekkua, mutta myös hilloleivät ja limu maistuvat usein.

Eräänä iltana Janet päättää, että vauvauutisista on aika kertoa myös Tomille. Janet on jo tottunut kertomaan vauvauutisen aikuisille, mutta omalle pojalle sen kertominen tuntuu oudolta, vaikka Tom on sisarusta toivonutkin kovasti.
"Tom mulla on sulle tärkeää kerrottavaa", Janet aloittaa.
"Äiti mä tiedän, että sä olet raskaana", Tom keskeyttää hymyillen.
"Mistä sä sen jo tiesit?" Janet hämmentyy.
"Äiti sun vatsa on kasvanut ja oksennat koko ajan, kyllä mä jo jotain ymmärrän", Tom nauraa.

"No totta, oot jo iso poika. Saat pikkusiskon", Janet jatkaa.
"Mahtavaa, halusinkin että se olisi tyttö!" Tom riemastuu.
"Halusitko?"
"Joo, sitten voin huolehtia siitä", Tom mutisee.

"Äiti saanko mä kokeilla sun mahaa?" Tom kysyy.
"Tottakai kultaseni".

"Se potkii mua!" Tom nauraa, kun tuntee siskonsa potkut vatsan läpi. Janet tuntee itsekin potkut tuolloin ensimmäistä kertaa.
"Kappas, pikkuinen huomasi veljen olevan lähellä", Janet nauraa ja paijaa itsekin vatsaansa.

Janet halaa poikaansa. Juuri nyt hänellä on niin hyvä olla. Tom vaikuttaa jo nyt mahtavalta isoveljeltä ja Janetia ehkä aavistuksen harmittaa, ettei pikkusisarusta suunniteltu jo aiemmin.

Erityisluvalla Tom saa syödä sinä iltana iltapalaksi jäätelöä, vaikka normaalisti Janet kokkaa pojalle illalla puuroa. Hän ei tiedä, että puuron lisäksi Tom syö normaalistikin illalla jäätelöä tai muita herkkuja.

Ennen nukkumaan menoa Tom pelaa vielä uutta playstation peliänsä, jonka on saanut syntymäpäivälahjaksi Ashleylta. Poika on ollut viime aikoina hyvin kiinnostunut erilaisista peleistä, joka huolestuttaa Hakua hieman.

Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä. Janetin vatsa vain kasvaa kasvamistaan samalla, kun arki rullaa tavalliseen malliin. Haku paiskii töitä niin paljon kun ikinä vain ehtii, jotta voi viettää rauhassa aikaa tyttärensä kanssa tämän synnyttyä. Hänellä meni Tomin vauva-aika ohi, mutta tätä hän ei aikoisi menettää.

"Mua pelottaa, että vauva syntyy jo pian", Janet huokaa.
"Älä huoli, eiköhän tyttö jaksa vielä vähän odottaa", Haku lohduttelee.
"Eikun Haku ihan totta. Musta tuntuu, että synnytys on ihan ovella ja viikkoja olisi vielä monta jäljellä."
"No jos tyttö syntyy nyt, niin kyllä se selviää. Keskoset selviää nykyään usein", Haku jatkaa.
Janet ei voi muuta kuin luottaa miehensä sanaan ja yrittää nauttia raskauden viimeisistä hetkistä.

Iloisena hän katsoo miestään, joka telmii Tomin kanssa pihalla. Haku on aivan eri mies nyt verrattuna aikaan, jolloin Tom oli vielä pieni taapero. Kaksikosta on enää vaikea huomata, että he eivät joskus olleet missään tekemisissä.

"Mulla on kyllä parhaat äiti ja isi", Tom huokaa ja pusuttaa isänsä poskea.
"Ja kohta mulla on myös paras pikkusisko", Tom jatkaa ja kaikki kolme nauravat hieman. Tällaisten päivien ei toivoisi koskaan loppuvan.

Mutta sekään onnellinen päivä ei pääty parhaalla mahdollisella tavalla. Illalla Janet tuntee erittäin voimakasta kipua ja lapsivesi valahtaa lattialle.
"Äkkiä Haku nyt meillä on tosi kiire!" Janet huutaa eteisestä. Haku ymmärtää heti mistä on kyse ja kaappaa autonavaimet lipaston päältä. Tomia pelottaa, mutta hän lupaa odottaa kiltisti kotona, kun Haku veisi Janetin sairaalalle ja palaisi sitten heti takaisin.

Janetia pelottaa mennä sairaalaan ihan yksin, kun Haku lähtee takaisin Tomin luokse. Tom ei kuitenkaan voisi tulla mukaan eikä hän pärjäisi yksin, joten muita vaihtoehtoja ei ole. Sairaalalla Janet leikataan nopeasti. Pikkuruinen tyttö syntyy, mutta hänen on jäätävä sairaalaan vielä tarkkailtavaksi kuten myös Janetin.

Tilanne on koko perheelle uusi ja pelottava. Janet on hoitanut suurimman osan kodista, joten Hakun on vaikeuksia selvitä kahdestaan Tomin kanssa. Hän kuluttaa päivät maalaamalla ja töitä tekemällä. Villakoirat ehtisi siivota nurkista myöhemminkin.

Tom käyttää tilanteen hyväkseen ja istuu tuntikausia pelaamassa pelejänsä olohuoneessa. Haku ei kiellä häntä, koska tilanne on kaikille niin kamala, että kokee pojan olevan oikeutettu pelaamaan, jos se tekisi tämän iloiseksi.

Haku ei myöskään muista aina laittaa ruokaa, joten Tom hoitaa itse syömisensä. Kouluruoan lisäksi hän kiskookin lähinnä vain herkkuja, joita käy itse ostamassa lähikaupasta isänsä antamilla rahoilla.

Vihdoin yli kolmen viikon kuluttua koittaa päivä, jolloin Janet ja pieni tyttö pääsevät kotiin. Haku on ikionnellinen saadessaan vaimonsa ja tyttärensä kotiin turvaan.
"Hän näyttää ihan Leahilta", Haku huokaa nähdessään tyttärensä. Ja niin tyttö saa nimekseen Leah, Leah Kaiwi.