38. Vieraita menneisyydestä

Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä. Ainon vatsa pyöristyy hyvää vauhtia ja muistuttaa tulevasta perheenlisäyksestä. Leonin ahkeroidessa työhakemusten kanssa, ihastelee Aino suloisia vauvantarvikkeita netissä ja välillä iltahämärässä myös tilaa niitä itselleen, Leolta hieman salaa. Hän tietää Leonin toivovan heidän suosivan enemmän kirpputoreja ja muita edullisia keinoja.

Eräänä iltana Aino ja Senia ovat pihalla keinumassa ja viettämässä kauan kaivattua yhteistä aikaa.
"Äiti mun tulee jo jano, voitko hakea mehua?" Senia pyytää Ainon tuupatessa hänelle jälleen kovat vauhdit. Aino suostuu tytön ehdotukseen ja lähteekin sisälle hakemaan lasillisia mehua. Ainon poistuttua naapuritalon takaa Seniaa lähestyy tuntematon hahmo.

"Voinko auttaa jotenkin?" Senia kysyy hypättyään keinusta. Ohikulkija on pysähtynyt heidän talonsa eteen ja näyttää selvästi eksyneeltä.
"Etsin Ainoa ja hänen lastaan", mies selittää.
"No tässä ollaan. Mutta kuka sä oot?" Senia hämmästelee.

"Oho unohdin esittäytyä, olen Henri. Ja jos sä olet Ainon tytär, niin sitten mä olen myös sun isä", Henri esittäytyy.
"Oot aika tunkeileva, kun tolleen tuut meidän kotiin!" Senia huudahtaa.

"Tiedätkö sä musta jotain?" Henri yllättyy.
"Joo tiedän, mun isä on kertonut susta", Senia kertoo ja painottaa tarkasti sanaa isä.
"Ai. Kuka tää sun isä sitten on?" Henri utelee oitis.
"Leon", Senia kertoo.

"Leon?!" Henri hämmentyy, "niinpä tietenkin".
"Mun isässä ei ole kuule mitään vikaa!" Senia hermostuu.
"No sä olet tyttö pippurinen! Mitä jos me joskus vietettäisiin aikaa yhdessä?" Henri ehdottaa.
"Miks? En mä tunne sua", Senia tuhahtaa.

"Ei huolta, kyllä sä opit, mennään vaikka kävelylenkille tai jotain", Henri hymähtää ja heilauttaa kättään. Hän ei lainkaan huomaa Ainoa, joka on palannut sisältä.

"Häivy! Miten sä kehtaat edes olla siinä, ja vielä puhua Senialle?!" Aino kivahtaa. Henri kääntyy oitis ympäri kuullessaan Ainon suorastan kiljuvan takanaan.
"Anna Aino mä selitän", Henri yrittää.

"Selität ja selität, selityksiähän sulla riittää!" Aino tuhahtaa.
"Sä et paljon antanut selitellä. Eikä näköjään kova kolhu ollut, kun olette jo lisää lapsi näköjään hankkimassa", Henri vastaa.
"Ensinnäkin, se ei kuulu sulle. Ja toiseksi, tässä on kulunut jo aika monta vuotta siitä, kun me oltiin pari", Aino selventää.

"Mä tiedän mokanneeni, olin tosi typerä. Mä en haluaisi kuin korjata virheeni", Henri yrittää rauhoitella.
"Ja miten aioit sen tehdä?" Aino naurahtaa happamasti.
"Jos mä viettäisin aikaa tytön, öh Senian, kanssa. Vaikka viikonlopun kuukaudessa", Henri ehdottaa.

"Stop, stop, stop nyt heti alkuunsa. Sä et voi tulla vaatimaan mitään oikeuksia. Senia saa päättää noista asioista ollessaan vanhempi, mutta nyt mä päätän niistä. Eikä tuo tule kuuloonkaan!" Aino toppuuttelee.
"Entä jos tyttö haluaisi?" Henri yrittää.
"No en halua!" Senia kiljaisee keinusta.

"Musta tuntuu, että sun on aika vaan nyt lähteä. Ja turha tulla toiste", Ano hymähtää ja nostaa kätensä vilkuttaakseen Henrille.
"Kai sitten. Mä oon vaan tosi pahoillani", Henri myöntää ja vilkuttaa vielä Senialle, joka ystävällisesti näyttää tälle kieltään.

Henrin poistuttua, Aino pyytää vuorostaan Seniaa puhumaan kanssaan. Epäröiden tyttö hyppää keinusta.
"Mitä me ollaan puhuttu vieraille puhumisesta?" Aino kysyy tiukasti.
"Että ei saa kertoa vieraille mitään itsestään tai perheestään, joo mä tiedän", Senia huokaa.
"Miksi sitten rikoit sopimusta?" Aino kysyy.

"No koska mä tiedän, että se oli mun oikea isä!" Senia kiljahtaa ja polkee kiukkuisena jalkaansa.
"Rauhotu. Mä vaan haluan, että sä olet turvassa", Aino rauhoittelee tytärtään.
"Mä oon ihan turvassa", Senia puolustautuu.

"Totta, mutta Henrille sä et saa puhua ennen kuin olet täysi-ikäinen", Aino vaatii.

"Sä oot epäreilu!" Senia kivahtaa ja pinkaisee takaisin sisälle.

Senia hypähtää sängylleen ja purskahtaa itkuun. Samaan aikaan häntä pelottaa ja samalla suututtaa. Hänen äitinsä ei ymmärrä mitään, eikä varsinkaan se Henri. Hetken päästä Senian oveen koputetaan.
"No?" Senia saa nyyhkytettyä.
"Tulisin lukemaan iltasadun, vaihdatko yökkärin", Leon huhuilee oven takaa.
"Joo oota hetki", Senia niiskuttaa ja kaivaa yöpaitaansa tyynyn alta.

"Onko täällä joku vihainen tai surullinen?" Leon huhuilee ovenraosta.
"Ei sulle", Senia hymähtää ja hymyilee jo hiukan.

"Kuule, kyllä kaikki järjestyy. Henrin olisi pitänyt soittaa ennen tuloaan. Sun äitisi säikähti ja huusi ihan turhaan sulle. Tiedän äitisi olevan pahoillaan", Leon huokaa istahtaessaan sängyn laidalle.
"Niin varmaan. Onneksi sä olet tollanen viisas", Senia naurahtaa.
"No niinpä, mitäs te naiset tekisittekään ilman mua", Leon hymähtää.

Leon lukee Senialle luvun tämän lempikirjasta. Eikä aikaakaan, kun tyttö on sikeässä unessa raskaan päivän jäljiltä.

"Nukuhan hyvin", Leon kuiskaa ja suukottaa tyttöä poskelle.

"Oliko Senia vielä ltosi vihainen?" Aino kysyy Leonin palatessa iltasatua lukemasta.
"Ei ollut. Eiköhän tyttö ole aamulla jo ihan hyvällä tuulella", Leon lohduttaa.

"No hyvä!" Aino henkäisee.
"Toivottavasti nämä selvittelyt alkaisi olla tässä", Leon huokaa.
"Odota vain Senian teini-ikää, siitä voi tulla hauskaa", Aino hymähtää.

Seuraavat viikot kuluvat rauhallisissa tunnelmissa. Mutta samalla myös odottavissa. Ainon synnytys lähenee päivä päivältä. Ja mitä lähempänä synnytys on, sitä tiiviimmin Aino viihtyy puutarhassa omissa ajatuksissaan. Sato on juuri kypsää ja pitää Ainon kiireisenä jo senkin vuoksi.

Senia on aloittanut vihdoin koulun, jota hän on odottanut kovasti. Jännittyneenä hän syö aamupalaa ennen koulubussin saapumista.
"Onko kaikki varmasti repussa?" Aino varmistelee olohuoneesta.
"Joojoo äiti", Senia huokaa ja haukkaa viimeisetkin murut leivästä.

Jännittyneenä Senia istuu koulubussin etupenkille. Hän ei tunne muista lapsista oikeastaan ketään. Vain Jimin hän on nähnyt joskus rannalla. Jimi asuu naapurissa ja on Seniaa vuoden vanhempi, joten hänkään ei tulisi Senian kanssa samalle luokalle.

Kaikkien yllätykseksi samaisena aamun päättää myös vauva syntyä. Aino kärvistelee kovien supistusten kanssa.
"Eikö meidän pitäisi jo lähteä sairaalaan?" Leon hätääntyy.
"Ei me voida ennen kuin joku tulee tänne Seniaa vastaan, kun hän tulee kolusta", Aino puhisee.
"No eikö me voida mennä sairaalalle, tulee vaikka sinne sitten", Leon ehdottaa.
"EI!" Aino rääkäisee ja samalla hetkellä myös ovikello soi. Tilattu lastenvahti on vihdoin sapaunut ja pariskunta pääsee lähtemään sairaalalle.

Muutaman päivän kuluttua kotiin saapuu suloinen ja pieni tyttö, Frida.


Aavistuksenn lyhyempi osa, mutta olkaas hyvät! Oon vihdoin päässyt pelaamaan myös ison harppauksen eteenpäin. Oottakaapa vaan, kun näette Senian teininä!

37. Muutosten tuulia

Vähitellen perheen arkeen alkaa muodostua rutiineja. Ainokin alkaa tottua omakotitalon tuomiin ihanuuksiin kerrostaloelämän jälkeen. Hän on haltioitunut pienestä omasta puutarhastaan. Ison osan päivistä hän käyttää huolehtiessaan puutarhan siisteydestä. Hän todella vaalii sitä kuin lastaan.

Hän on päättänyt kasvattaa perheelle monet kasvikset ja hedelmät itse. Ennen hänellä ei käynyt pieninkään pisto sydämessä nostaessaan omenapussia ja tomaatteja kaupan kassalle, mutta enää ei voisi kuvitellakaan. Vielä kasvien ollessa kasvuvaiheessa, hän on ostanut joitakin kasviksia ja hedelmiä naapureilta.

Ainon ahertaessa puutarhan perässä, on Leon keskittynyt enemmän Senian kanssa touhuamiseen. Osasyynä sille on toki myös se, ettei Leon ole saanut vielä töitä uudesta kaupungista. Iltaisin hän tekee etätöinä töitä vielä edelliselle työpaikalleen, jotta perheellä olisi jotakin tuloja. Samalla hän täyttää myös työhakemuksia ja odottaa kutsuja työhaastatteluihin.

Senia on kaiken hässäkän keskellä päässyt kasvamaan hurjasti. Hän ei malttaisi olla harjoittelematta kävelyä lainkaan, vaan on kärttämässä Leonia jatkuvasti avukseen.

Senia on kovasti innostunut myös potasta. Vaikkei hän vielä oikein potan salaisuuksia ymmärräkään, istuu hän siinä mielellään aina, kun Leon on valmis hänet siihen auttamaan.

Leonin tehdessä töitä tai esimerkiksi ruokaa, Senia viihtyy hetken omassa huoneessansakin kävelykärryä työnnellen. Pian huterat askeleet kantaisivat jo ilman sitäkin.

Senian päiväuniaikaan Leon auttaa toisinaan myös Ainoa puutarhassa.

Ennen kuin perhe huomaakaan, koittaa jälleen Senian syntymäpäivä.
"Huomenta kaunokainen, nukuitko hyvin?" Leon kuiskaa ja suukottaa tyttöystäväänsä tämän hymähtäessä unisesti tälle myöntävän vastauksen.
"Mitä jos vaan nukuttaisiin vielä hetki?" Leon jatkaa.

"Ei auta unikeko, tänään on Senian syntymäpäivä. Ei me voida koko päivää nukkua", Aino muistuttaa venytellessään pitkään.
"Jos mä nukun vielä hetken?" Leon ehdottaa.
Aino naurahtaa, mutta jättää väsyneen Leonin vielä lepäämään ja lähtee keittämään aamukahvia.

Senia sensijaan leikkii jo innokkaasti nukkekodillaan odotellessaan aamiaista. Harmillisesti hänen leikkinsä ovat niin raisuja, ettei nuket kestä kovinkaan kauan. Ehkä hän saisi uusia lahjaksi.

Aamiaisen jälkeen Leon kaivaa kirjahyllystä Senian lempikirjan ja alkaa lukea sitä tytölle Ainon leipoessa kakkua ja muita herkkuja iltaa varten.

"Apua, nyt se susi tulee", Senia pelästyy, vaikka tietää, kuinka satu päättyy.

"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka", Leon lukee kirjan viimeisen lauseen.
"Luetaan lisää", Senia pyytää ja kääntää kirjasta vielä seuraavankin tarinan. Leon suostuu ja aloittaa lukemaan satua prinsessasta ja sammakosta.

Pihalla Aino sipaisee vatsaansa kaikessa rauhassa. Ehkä tänään olisi oikea päivä kertoa tulevasta sisaruksesta myös Senialle. Tällä kertaa odotus tuntuu Ainosta mahtavalta, sillä Leon on ollut iloinen hänen kanssaan heti alusta saakka.

Ainon saavuttua siistimään Senian iltaa varten, vetäytyy Leonkin siistimään omat kasvonsa. Jollakin tavalla ilta jännittää häntä, sillä Aino haluaa kertoa raskaudesta Senialle, vaikka se on vielä hyvin alussa. Leon olisi halunnut odottaa vielä vähän aikaa, mutta Ainosta Senian kuuluu saada tietää.

Eikä aikaakaan, kun Leon on puhaltamassa kynttilöitä Senian kanssa tämän syntymäpäiväkakusta.
"Muistithan toivoa?" Leon kysyy kynttilöiden sammuttua.
"Tietty", Senia vastaa ja vaatii saada palan kakkua.
"Vaihdetaan ensin vaatteet", Aino ehdottaa. Senia tuhaisee äänekäästi, mutta suostuu äitinsä pyyntöön.

Vaatteiden vaihdon ja kakun jälkeen Aino tahtoo jutella Senian kanssa.
"Mulla olisi sulle kerrottavaa, sellainen yllätys", Aino aloittaa varovaisesti.
"Anna tulla vaan. Pääsenkö tanssitunneille?" Senia arvaa.

"Voidaan me niitä tanssituntejakin miettiä, mutta tässä ei ole nyt kyse niistä", Aino hymähtää.
"Kerro jo, oot liian salaperäinen!" Senia tuskastuu.
"No, susta tulee isosisko. Me saadaan vauva", Aino paljastaa.

"Oikeesti?!" Senia hämmentyy.
"Joo, vielä pitää kyllä odottaa aika pitkään", Aino kertoo.
"Sä ja isi saatte vauva, vau!" Senia jatkaa.

"Onko se susta kiva juttu?" Aino kysyy varovaisesti.
"Joo", Senia myöntää. Aino kumartuu halaamaan tytärtään.

Senia laskee kätensä varovaisesti Ainon vatsalle.
"Potkiiko se?" Senia kysyy hämmentyneenä.
"Ei vielä. Kerron kyllä heti, kun ne voi tuntea", Aino lupaa.

Senia päättää opetella leipomaan muffinseja ennen vauvan syntymää. Hän haluaa leipoa niitä vauvan ristiäisiin ja näyttää samalla äidilleen ja isälleen, kuinka iso hän jo todella onkaan.

Syntymäpäivälahjaksi Senia on saanut uuden, isojen tyttöjen huoneen. Leon on remontoinut ja Ainon avustuksella sisustanut sen Senialle yläkerrasta. Senia tuntee todella olevansa iso saadessaan asua yksin yläkerrassa.

Kaikeksi harmiksi Senia ei kuitenkaan ole luontainen leipuri ja muffinsit palavat. Huone täyttyy hirvittävästä kärystä, joka kantautuu alakertaan saakka.
"SENIA, onko kaikki hyvin?!" Leon huutaa hädissään.
"Joojoo, mä siivoon tän", Senia vastaa harmistuneena leivostensa epäonnistumisesta.

Ja sen hän todella tekeekin. Kipakasta luonteestaan huolimatta Senia on tunnollinen ja kiltti, eikä uhmaa vanhempiaan juuri koskaan.

Samaan aikaan ulkona Aino on vaipunut epätoivoon. Kyyneleet valuvat pitkin tämän pehmeitä poskia.

"Kulta, mikä sulla on?" Leon kysyy hämmentyneenä tullessaan pihalle.
"Ei mikään, kyllä tää tästä. Hormoonit ne vaan", Aino yrittää ja pyyhkii kyyneleitään.

"Älä höpötä. Nyt kerrot mulle, mikä sun mieltä painaa", Leon vaatii.

"Okei. Henri. Mä en ole puhunut Senialle mitään Henristä. Senia pitää sua isänään eikä edes tiedä sitä, ettet sä oikeasti ole sen isä", Aino kertoo, "mua pelottaa, että se saa tietää ja syyttää mua valehtelusta".
"Ei Senia sellaista tekisi", Leon yrittää lohduttaa.

"Ei sitä tiedä. Mun pitää puhua sille", Aino tuhahtaa.
"Ei sun tarvitse. Mä voin tehdä sen. Oon ihan varma, että Senia ymmärtää", Leon lupaa.
"Tekisitkö sä sen?" Aino huojentuu.

"Tietenkin", Leon hymähtää ja kietoo kätensä Ainon ympärille, "teen mitä vaan, että teillä on kaikki hyvin".
"Sä olet kultainen", Aino huokaa.

"Kuule Aino, mitä sanoisit, jos me mentäisiin naimisiin?" Leon yllättää äkkiä.
"Mekö?" Aino hämmentyy.
"No eikun naapurin Sini ja Marko. Höntti, tietenkin me!" Leon naurahtaa.

"Se olisi ihanaa", Aino huokaa. Leon kumartuu suukottamaan tuoretta kihlattuansa.
"Nyt mulla on lisää kerrottavaa Senialle", hän nauraa suukon jälkeen.

"Mä olen niin onnellinen sun kanssa", Aino kuiskaa ja kapsahtaa vielä Leonin kaulaan. Samalla pieni tihkusade alkaa yltyä ja parin on siirryttävä sisälle.

Leon päättää toteuttaa lupauksensa heti seuraavana päivänä ja kutsuu Senian juttelemaan kanssaan. Hieman epäluuloisena tyttö hyppää Leonin viereen sohvalle.
"En ole tehnyt mitään pahaa", hän toteaa varovaisesti.

"Tiedän", Leon hymähtää.
"No miksi sitten pitää keskustella niin vakavasti?" Senia ihmettelee.

"Tätä on vähän hankala aloittaa, en oikein tiedä mitä kertoisin ensin", Leon takeltelee.
"Aloita alusta", Senia tuhahtaa, kuin asia olisi itsestään selvä.

"Mehän ei olla aina asuttu tässä. Sillon kun sä synnyt, asuit kahdestaan sun äidin kanssa pääkaupunkiseudulla", Leon aloittaa.
"Joo mä tiedän ton jo", Senia tuhahtaa.
"Tiedän, että äitisi on kertonut jotain muutosta. Mutta hän ei osannut kertoa ihan kaikkea, kosk aolet vielä niin nuori. Mutta nyt sun on oikeus tietää, että mä en ole sun ihan oikea isä, noin biologisesti. Mutta oon kyllä koko ajan pitänyt sua mun lapsena ja aion edelleen olla sulle isänä", Leon selittää.

"Ai etkö sä olekaan mun isi?" Senia kauhistuu.
"En oikeasti", Leon myöntää.
"Kuka mun isä sitten on?" Senia hämmästelee.

"Eräs Henri. Henri asuu luultavasti edelleen pääkaupunkiseudulla. Tätä voi olla vaikea käsittää, mutta kaikista ei oikein ole isiksi tai äideiksi, eikä siinä ole mitään pahaa, niistä ehkä joskus on", Leon yrittää kertoa.
"Tuleeko siitä joskus mun isä? Mitä sulle sitten tapahtuu?" Senia pohtii.
"En usko, että Henristä sulle tulee isää. Mulle ei tapahdu mitään, asun edelleen täällä sun ja äitisi kanssa, ja olen sulle edelleen isänä", Leon selventää.

"Aika monimutkaista. Mutta älä huoli, en mä mitään Henriä kaipaa kun mulla on sut", Senia naurahtaa.
"Totta. Mä en ole lähdössä mihinkään. Tiedäkin, että rakastan sua ihan yhtä paljon, kun tulevaa pikkusisarustasi", Leon muistuttaa.
"Ootko sä sen isä, vai onko sekin Henri?" Senia kysyy.
"Ei, mä olen sen ihan oikea isä", Leon hymähtää.
"No mistä ne vauvat sitten tulee?" Senia kysyy.
"No..tuota..", Leon takeltelee.
"Ei sun tarvitse selittää. Kyllä mä tiedän, juksasin sua", Senia nauraa.

"Mä rakastan sua ihan kauheasti", Senia kuiskaa halatessaan Leonia.
"Niin mäkin sua. Onhan kaikki hyvin?" Leon varmistaa.
"Joojoo, en mä mitään Henriä mieti. Mun pitää mennä nyt leipomaan taas", Senia vastaa.

Leon palaa alakertaan kertomaan keskustelusta Senian kanssa myös Ainolle.
"Ja Seniako ymmärsi heti? Eihän se ole vihainen mulle?" Aino varmistaa.
"Kaikki on hyvin, ei Senia sulle ole vihainen", Leon hymähtää.

"Kiitos", Aino huokaa.
"Eipä mitään", Leon kuiskaa ja suukottaa Ainoa poskelle.

"Leon. Musta tuntuu, että vauva liikahti juuri", Aino henkäisee ja vetäytyy kauemmas.
"Vauvakin tahtoi ilmoittaa, että kaikki hyvin. Meillä on Aino nyt kaikki hyvin", Leon vakuuttelee.


Aivojumi viivästytti osaa eikä se sitten tullutkaan eilen illalla, mutta nyt se on tässä! Tää oli vähän siirtymäosa, mutta lupaan, että jatkossa on niitä tapahtumiakin taas enemmän! 
Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsitte. :)