20. Uudet isot saappaat

Leah istuu surullisena sänkynsä reunalla. Siitä on jo pian kuukausi, kun hän viimeksi näki Eelistä. Janet todella piti kiinni kotiarestista sekä tietokonekiellosta. Puhelinta Leah on saanut käyttää, mutta vain äitinsä valvonnassa. Kuukausi on tuntunut kestäneen ikuisuuden, niin tylsää Leahilla on ollut.

Ikävää oloa ei helpota ollenkaan se, että Tom on tehnyt koko sen ajan lähtöä. Hän on pakannut tavaroitaan laatikoihin, käynyt ostoksilla ja valinnut maalien värejä. Leah tietää, että hänen tulee hirvittävän kova ikävä veljeään heti tämän muutettua. Muuttokiireiden aikana Tom on jaksanut viettää välillä aikaa myös Leahin kanssa pelaten tai elokuvia katsellen. Nyt on kuitenkin koittanut aamu, jolloin Tom lähtee.

"Mun tulee sua tosi kova ikävä, mutta mun täytyy nyt lähteä", Tom selittää Leahille.
"Mä tiedän", Leah huokaa.

"Sä voit kuitenkin tulla milloin vain käymään, muistathan sä sen?"
"Joo joo", Leah naurahtaa.
"Ja jos noi vanhukset alkaa olla hankalia, niin tuu joku yö sohvalle nukkumaan", Tom vitsailee.

"Kiitti mut ehkä mä jätän sohvan väliin", Leah kieltäytyy tarjouksesta.
"No mieti sitä, jos tulee tukalaa", Tom hymähtää.

"Hei sä oot meistä se nössö, kyl mä pärjään", Leah tirskuu. Heitä molempia naurattaa, sillä Leah on ihan oikeassa. Hän on sisaruksista räiskyvämpi ja sanavalmiimpi.

"Mun on nyt kuitenkin mentävä, Jens odottaa jo autossa viimeisen kuorman kanssa", Tom huokaa harmistuneena.
"Joo, soitellaan", Leah mutisee.

"No ihan varmasti soitellaan! Pidä huolta itsestäs ja älä aiheuta liikaa harmaita noille", Tom sanoo.
"Haha, mä yritän", Leah naurahtaa ja halaa veljeään tiukasti.

Tom astuu ensimmäistä kertaa heidän yhteiseen asuntoonsa. Tai eihän se ensimmäinen kerta tarkalleen ottaen ole, mutta nyt se on heidän kotinsa virallisesti ja he asuvat siellä eivätkä missään muualla. Tunne on omituinen.
"Vihdoin saan olla sun kanssa joka päivä", Jens huokaa ja kietoo kätensä Tomin ympärille.
"Mäkin olen niin odottanut tätä päivää", Tom myöntää.

Leah päättää lopettaa surkuttelun ja kiskoo ylleen paremmat vaatteet. Hän päättää, että aresti saa nyt riittää. Janet on lenkillä ja Leah on saanut tietää, missä tämä säilyttää hänen puhelintaan. Eikä siis aikaakaan, kun Leah soittaa Eelikselle ja selittää, miksei ole ottanut yhteyttä kokonaiseen kuukauteen.

"Haluaisitko sä tulla käymään mun luona?" Eelis ehdottaa.
"Se olis mahtavaa!" Leah innostuu. Samalla hän kuulee isänsä tulevan työhuoneesta.
"Tekstaa osoite, isä tulee, mun pitää lopettaa", Leah kuiskaa äkkiä ja sulkee puhelun kuuntelematta vastausta. Hän todella toivoo, että Eelis lähettää viestin.
"Mitä sä täällä seisoskelet?" Haku hämmentyy.
"Een mitään", Leah sopertaa.
"Lähden kauppaan. Tarvitsetko sieltä jotakin?" Haku vaihtaa aihetta.
"Tuo muroja, ne on lopussa", Leah pyytää. Samalla hän tajuaa tilaisuutensa olevan tässä - vanhemmat ovat molemmat poissa kotoa.

Leah tilaa taksin, vaikka Eelis ei olekaan vielä lähettänyt viestiä.
"Minne ajetaan?" kuski kysyy Leahin astuessa autoon.
"En oikeastaan tiedä, aja keskustaan päin ensin, soitan yhden puhelun", Leah pyytää. Kuskin luo kummastuneen katseen, mutta tottelee tyttöä. Leah soittaa Eelikseltä tarkemmat ohjeet.

"Anteeksi kun kesti! Mun piti odottaa, että vanhemmat lähti", Leah selittää saapuessaan Eeliksen luokse.
"Ei se mitään, kyllä mä tajuun", Eelis lohduttaa.

"Jos mentäisi sisälle? En haluaisi taas kyttiä paikalle.." Eelis sitten hymähtää. Leahilla ei ole ajatusta mitään vastaan.

Eikä kulu kauan, ennen kuin pari on jatkamassa siitä mihin he jäivät edellisellä kerralla. Kuukauden eroa ei voi huomata.

"Mun oli vaikea pysytellä susta erossa", Eelis huokaa.
"No samoin. Mutta ne natsit ei jättänyt oikein vaihtoehtoja.." Leah hermostuu.
"Shh, ei puhuta niistä nyt", Eelis pyytää.

"Oot oikeassa, nyt me ollaan kahdestaan", Leah hymähtää ja hypähtää Eeliksen syliin. Hän painaa huulensa Eeliksen huulille ja he suutelevat pitkään.

Hellyyshetken mentyä ohi pari vajoaa lattian tuntumaan juttelemaan enemmän niitä näitä. He eivät tiedä toisistaan paljonkaan, joten nyt heillä on hyvä tilaisuus jutella ja kertoa itsestään.

"Häiritseekö sua, että mä oon näin vanha?" Eelis kysyy yllättäen.
"Ei, miksi sä sitä kysyt?" Leah ihmettelee.
"No oonhan mä nyt aika vanha. Ja jos me jäädään kiinni.." Eelis hermoilee.

"No miks me jäätäisiin kiinni?" Leah hämmentyy, "ollaan varovaisempia".
"Me ei voida näyttäytyä julkisesti, tai voidaan, mutta ihan vaan kavereina", Eelis selittää.
"No sitten mä tuun tänne", Leah julistaa.

"Mä oon halunnut kokeilla yhtä juttua, ja sä voisit auttaa mua siinä", Leah sanoo ja nousee seisomaan.
"Mitä vain", Eelis lupaa.

"No.. tiedäthän sä", Leah sopertaa.
"Tarkotatko sä että.. me?" Eelis hämmentyy. Leah nyökkää.

"Onkohan se viisasta? Tai että ootko sä varma?" Eelis varmistelee.
"Etkö sä sitten vai halua? Kyllä mä oon valmis, en oo enää mikään vauva", Leah alkaa hermostua. Mikä Eelistä vaivaa?
"Tottakai, oon otettu, mutta mä haluan että sä haluat sitä", Eelis selittää.
"Ole hiljaa ja tule", Leah käskee.

"Sanothan sä jos.." Eelis sopertaa.
"Oo nössö jo hiljaa", Leah tuhahtaa.

...

Palatessaan yömyöhällä kotiin, Leah näkee vanhempiensa riitelevän keittiössä. Hän voi jo aavistaa, että riita johtuu hänestä. Toisaalta häntä ei voisi vähempääkään kiinnostaa, hän on saanut viettää ihanan illan Eeliksen kanssa.

"Mä oon kotona!" Leah huutaa ihan vain kiusatakseen vanhempiaan. Janet hätkähtää keittiössä ja katsahtaa ulos ikkunasta. Leah voi nähdää salamoita tämän silmissä, kun tämä näkee hänet.
"Ettäs kehtaatkin!" Janet kirkaisee syöksyessään ovesta.
"Moi vaan sullekin", Leah naurahtaa.

"Anna kun mä arvaan. Mä saan arestia ja blaa blaa blaa, ihankun kiinnostaisi", Leah vinoilee. Janet ei saa sanaa suustaan, hän on aivan kärkyttynyt siitä, miten rumasti Leah hänelle puhuu kaiken tämän jälkeen.

"Ei tepsi sun kanssasi. Keskusteltiin juuri isäsi kanssa, että lähetettäisiinkö sut koulukotiin", Janet tiuskaisee lopulta.

"Mitä?! Ette kai te niin voisi tehdä? Mähän oon teidän tytär", Leah järkyttyy.
"Sä et kunnioita meistä kumpaakaan, tää on kaikkien parhaaksi", Janet hymähtää viileästi.

"Joo pakita vähän. Siis tääkö on mun parhaaksi vai?" Leah hermostuu. Hän ei ollut osannut odottaa äidiltään mitään tällaista.
"On. Sä saat koulusi käytyä ja vartut turvallisessa seurassa", Janet perustelee.
"Mä en suostu. Mä en lähde sinne!" Leah huutaa.

"Tätä ei kysytä nyt sulta, asia on jo päätetty. Sä lähdet ja sillä siisti."
"Et sä voi äiti tehdä tätä mulle! Mä oon sun tytär, sä missaat mun teinivaiheen", Leah yrittää.
"Eiköhän me olla nähty sitä teineilyä jo tarpeeksi", Janet korottaa ääntään.

"Äiti..." Leah sopertaa. Kiukku alkaa laantua ja häntä alkaa oikeasti pelottaa.
"Sä haluat varmaan mennä pakkaamaan itse tavaroitasi", Janet huokaa taas rauhallisesti.

"Äiti kiltti. Mä lupaan käyttäytyä paremmin. Älkää laittako mua sinne, älkää vielä", Leah anelee.e

"Mä en Leah enää tiedä voinko mä luottaa suhun", Janet huokaa.

"Voit! Mä lupaan! Jos vielä aiheutan pettymyksen niin lähden ihan vapaaehtoisesti sinne, tai ihan mihin vaan. Mutta antakaa mun vielä yrittää", Leah pyytää epätoivoisesti.

"Hmm. Oletkohan sä ansainnut enää yhtään mahdollisuutta.." Janet miettii. Leah ei enää edes sano mitään, katsoo vain äitiään anelevasti ja toivoo ja rukoilee parasta.

"No olkoon. Mutta enää tämä yksi kerta. Jos vielä mokaat niin saat mennä koettelemaan jonkun muun hermoja", Janet heltyy.

"Kiitos, kiitos, kiitos! En tuota pettymystä!" Leah lupaa. Taakka tuntuu pudonneen hänen hartioiltaan.

"Älä vielä innostu. Tässä on vielä yksi juttu ja ehto", Janet toppuuttelee.
"Ihan mitä vain!" Leah hihkuu.

"Mä tiedän sun tapailevan jotakin vanhempaa miestä. Tuo se näytille", Janet pyytää.
"Äiti.. Ei me olla vielä niin pitkällä, että esittelisin sen teille", Leah hämmentyy.

"Sitten mulle ei jää muita vaihtoehtoja kuin ilmoittaa siitä poliisille. En haluaisi tän menevän siihen, se on raskasta sulle ja se mies voi joutua vankilaan", Janet perustelee pyyntöään.
"Mutta en tiedä suostuuko Eelis.." Leah huokaa.
"Tässä ei Leah ole vaihtoehtoja. Mä en suoraan halua tuomita teidän ikäeroa, mutta mun täytyy saada nähdä se mies ensin itsekin. Sitten mä voin ehkä antaa teille mahdollisuuden", Janet huokaa.

"Tarkoitatko, sttä sä antaisit mun tapailla Eelistä?" Leah hämmentyy.
"Jos se mies on mukava ja selvästi vaan hyvät mielessä niin voin mä ainakin harkita sitä".
"Mutta entä jos et tykkääkään?" Leah epäröi.
"Sitten mä pyydän kauniisti tätä Eelistä jättämään sut rauhaan, mutta ei maalata piruja vielä seinille".

"Sä oot äiti paras! Mä soitan heti Eelikselle", Leah lupaa.
"Kyllä se mies kakkii housuihinsa tullessaan tänne", Janet naurahtaa väksiin.
"Äiti!" Leah nauraa ja kaivaa puhelinta taskustaan matkalla sisälle. Hän ei osannut odottaa koulukotia, mutta vielä vähemmän hän osasi odottaa tätä. Nyt on vain toivottava, että Eelis suostuu vierailuun ja osaa vakuuttaa Janetin ja Hakun. Sillä jos ei, siitä voisi tulla ruma poliisiasia...


~
Mä oon tosi pahoillani tästä pitkästä tauosta! Mun inspis simsin kanssa on ollut vaan tosi hukassa. Mutta eiköhän tää tästä taas. Kommentoikaas, mitä tykkäsitte.