22. Mutkia matkassa

Kaikki tuntuu olevan sekaisin. Vanhempien paluuseen on enää muutama päivä eikä Leah tiedä uskaltaako kertoa heille raskaudesta mitään vielä. Hän on kuitenkin päättänyt pitää lapsen, sanoi muut mitä tahansa. Edes Eelis ei kuitenkaan tiedä mitään. Leah tietää, että hänen pitää kertoa ennemmin tai myöhemmin. Hän kuitenkin päättää lykätä vielä hetken ja paneutuu oppikirjoihin.

Koittaa kuitenkin viimeinen ilta ennen Leahin vanhempien paluuta. Leah on päättänyt kertoa joko tänään tai päättää koko suhteen, salailu ja valehtelu on väärin. Niinpä hän on kutsunut Eeliksen luokseen. Pari katsoo hiljaisena vanhaa elokuvaa. Eelis aavistaa, että jotakin outoa on luvassa, mutta ei osaa aavistaa lainkaan, että mitä.

"Hui", Leah kauhistelee elokuvan kohtausta.
"Lopetetaan tää teeskentely. Sulla on mulle jotain asiaa, äläkä väitä vastaan", Eelis turhaantuu vihdoin.

"Eei mulla mitään ihmeellistä", Leah sopertaa. Sanat tuntuvat takertuvan hänen kurkkuun, nyt olisi aika kakistaa ulos.
"Valehteletko sä mulle nyt päin naamaa. Ei ole mitään, mitä et voisi kertoa mulle", Eelis huokaa.

"No kun.. Nyt on päässyt käymään niin että.." Leah takeltelee.
"Niin? Kerro jo", Eelis hoputtaa.
"Ei tää ole niin helppoa", Leah hermostuu, "mä olen raskaana." Syntyy pitkä hiljaisuus eikä kumpikaan sano mitään. Eelis vain tuijottaa vuoroin Leahia ja vuoroin tämän vatsaa hämmentyneenä.

"Hetkonen hetkonen, väitätkö sä että musta on tulossa isä", Eelis saa lopulta sanottua.
"Joo, mä en tee aborttia", Leah ähähtää ja kääntää katseensa televisioon.
"Et sä voi tehdä tollasta päätöstä yksin", Eelis hermostuu.
"En niin. Sä voit ottaa ja lähteä, mutta mulle ei tehdä sellaista toimenpidettä", Leah sanoo määrätietoisesti.

"Lapsessa on iso vastuu! Sä ole vielä selvästi alaikäinen", Eelis luennoi.
"Entäs sitten. En ole tän maailman ainut alaikäinen äiti ja kyllä ne muutkin saa asiansa järjestykseen", Leah hymähtää.
"Niin jossain telkkarissa! Tää on Leah ihan oikeeta elämää. On laskuja, vastuuta, sä olet vastuussa kokonaisesta elämästä omasi lisäksi!" Eelis jatkaa.
"Luuletko etten mä ole miettinyt!? Jos aiot vaan luennoida niin voit poistua. Mutta kyllä tää on sellanen hetki, kun mä todella tarvitsisin sua ja tukea", Leah sopertaa.

"Anteeksi. Mä en vaan osannut odottaa mitään tällaista. Mitä sun vanhemmat tekee nyt?" Eelis hymähtää.
"En tiedä. Toivottavasti ei soita poliisille", Leah arvailee.
"Entä jos ne soittaakin?" Eelis tuskastuu alkaessaan hahmottaa omaa kohtaloaan.
"Sitten ne ei tapaa lapsenlastaan. Kyllä ne ymmärtää, joskus ainakin", Leah yrittää.

"Älä huoli, mä olen sun tukena, tapahtui tässä miten tahansa", Eelis lohduttaa ja tuukottaa Leahin poskea.
"Mä tarvitsen kuitenkin nyt omaa aikaa ajatella, lähden kotiin", hän huokaa. Leah koettaa ymmärtää Eelistä ja hyvästelee tämän surullisena. Vanhemmilleen hän ei ainakaan vielä kertoisi yhtään mitään.

Helppoa salailu ei kuitenkaan ole, sillä jo muutaman päivän jälkeen vanhempien paluusta alkaa Leahin pahoinvointi. Aamulla Hakun keittämä kahvi on saada Leahin palauttamaan aamupalan suoraan pöydälle.

Vessanpöntöstä on tullut Leahin paras ystävä. Hän ravaa siellä yhtenään. Häntä pelottaa, milloin vanhemmat huomaavat hänen oksentelunsa. Hän on kuullut Janetinkin voineen pahoin ollessaan raskaana, joten hän voi hyvinkin aavistaa jotakin.

Edes koulussa käyminen ei suju ongelmitta, sillä pahoinvointi vaivaa päivisinkin. Hän kipittää usein tunnilta vessaan. Leah tuntee kummastelevat katseet selässään juostessaan luokasta.

Leah yrittää kuitenkin parhaansa mukaan tsempata muiden nähdessä, vaikka pahoinvointi myllääkin pahasti. Hän ei halua muiden oppilaiden huomaavan sitä ensimmäisenä.

Saadakseen muuta ajateltavaa, kutsuu Leah parhaan ystävänsä eräänä lauantaina kylään. He ovat tunteneet Saran kanssa pitkään internetin kautta, mutta eivät ole nähneet monestikaan, vaikka asuvat lähekäin. Silti tytöistä on tullut toisileen hyvin läheisiä.

Leah on päättänyt kertoa Saralle raskaudestaan. Myöhemmin hänen olisi kerrottava myös vanhemmilleen, sillä hänen vatsansa on alkanut pyöristyä huolestuttavaa vauhtia. Ennen pommin pudottamista tytöt kikattelevat toistensa jutuille.

"Mun pitäisi kertoa sulle yksi juttu", Leah aloittaa lopulta. Sara vakavoituu ja hänen ilmeensä muuttuu kysyväksi.

"Mä.. Mä olen raskaana Sara", Leah henkäisee, nopeasti. Sara ei osaa hetkeen sanoa mitään, katsoo vain kummastuneena. Leah suorastaan tärisee jännityksestä.

"No mutta onnea!" Sara lopulta henkäisee.
"Kiitos. Mun pitäisi kertoa vielä mun vanhemmille.." Leah sopertaa.
"Hei, sä pystyit kertoa mullekin niin kyllä sä pystyt sun vanhemmillekin. Varmaan äidille on helpompi kertoa", Sara kannustaa.
"En mä isälle uskallakaan kertoa, se varmaan nitistäisi Eeliksen", Leah naurahtaa.

"Hei älä kerro vielä. Pehmität niitä jotenkin ensin", Sara keksii.
"Ai miten muka?" Leah hämmentyy.
"No teet vaikka paljon kotitöitä ja et ainakaan suututa niitä mitenkään", Sara jatkaa. Leahista ehdotus on oikeastaan aika järkevä.

Tytöt vaihtavat kuitenkin aihetta nopeasti, sillä kumpikaan ei jaksa jauhaa aiheesta enempää - Leah varsinkaan. He päätyvät tavalliseen tapaansa hassuttelemaan ja nauravat kippurassa tyhmille jutuille.

Kello alkaa kuitenkin olla jo paljon ja Saran on aika lähteä kotiin.
"Koita murunen pärjäillä ja soitellaan", Sara huokaa ja halaa tiukasti ystäväänsä.
"Kiitos, mä pärjään ja pidän sut kartalla tapahtumista", Leah lupaa.

Saran lähdettyä Leah pysähtyy silittelemään vatsaansa. Hän alkaa vähitellen iloita jo pienestä ihmisestä. Samassa kuitenkin ulko-ovi käy ja eteisestä kajahtaa Janetin tervehdys. Leah alkaa panikoida, sillä hän haluaisi jo kerto äidilleen raskaudesta, Saran vinkeistä huolimatta.

Niinpä Janetin mentyä keittiöön laittamaan iltapalaa, hipsii Leah perässä.
"Äiti, mun pitäisi kertoa sulle yksi juttu", Leah aloittaa suoraan.
"Niin, kerro vaan", Janet kehottaa.
"Mä myönnän, että mulla on ollut viime aikoina aika vaikeeta", Leah jatkaa.
"Sun opettajat on kyllä kehunut sun panostusta nykyään kouluun. Liittyykö tää nyt johonkin muuhun?" Janet yrittää arvailla, hän ei osaa aavistaa lainkaan, mistä Leah tahtoisi puhua.

"Tää on tosi iso juttu. Mutta äiti mä oon raskaana", Leah pudottaa pommin. Myös tälläkin kerralla uutinen aiheuttaa hiljaisuuden.

"Siis ei voi olla totta!" Janet ärähtää lopulta alkaessaan ymmärtää, mitä hänen 16-vuotias tyttärensä juuri päästi suustansa.
"No on se. En mä tätä äiti suunnitellut", Leah puolustautuu.
"No suunnittelit tai et niin miksi ihmeessä sä olet mennyt tekemään jotain sellaista, joka johtaa tuohon. Ja vielä aikuisen miehen kanssa!" Janet kauhistelee.

"Äiti ihan totta, mä en nyt tarvitse tuollaista", Leah nyyhkii.
"No totta et niin. Mutta hyvä on, mä voin soittaa sinne lääkäriin", Janet huokaa.
"Mihin lääkäriin?" Leah hämmentyy.
"No että tehdään se keskeytys", Janet tokaisee, kuin asia olisi ihan tavallinen ja arkinen.

"Ei tätä enää voi keskeyttää", Leah sopertaa.
"Että mitä!? Sanotko sä, että aiot synnyttä lapsen tuon ikäisenä?" Janet hermostuu.

"Tää on mun asia. Tää on mun moka ja mä itse kärsin tän, tajuutko sä?!" Leah kiihtyy.

"Voi miten sä olet hölmö. Luuletko ihan oikeasti, että se menee noin helposti? Se lapsi vaatii sut ihan kokonaan, eikä se ole millään tavalla ilmaista touhua ostaa vaippoja, vaatteita, vaunut ja vaikka mitä", Janet saarnaa.
"Eelis käy töissä", Leah puolustelee.
"Ja sä sinisilmäisesti kuvittelet, että se pitää sut edelleen kun lapsi syntyy? Että se luopuu kaljareissuistaan ja istuu kotona hoitamassa vauvaa ja sua tai on töissä?" Janet jatkaa.

"Äiti sä et tunne Eelistä. Etkä näköjään muakaan! Eelis lupasi olla mun tukena", Leah suuttuu.
"No ota iisisti. Mä en kuitenkaan tarjoa mitään ilmaista asumista syntymän jälkeen, saat alkaa elää kuten muutkin aikuiset, kun kerran on niin kiire aikuisten saappaisiin", Janet ilmoittaa.

Kiukkuisena Leah marssii huoneeseensa paiskoen ovia. Että äiti voi olla tyhmä! Ei hän kuvitellut vanhempiensa kustantavan kaikkea, mutta että näin tyly linja. Leah alkaa miettiä kotoansa muuttamista. Eelis asuu pienessä yksiössä, se kävisi kyllä nopeasti kolmelle hengelle ahtaaksi.

Samassa kesken ajatusten Leah tuntee pienen töytäisyn vatsassaan. Hän nousee nopeasti istumaan. Varovaisia töytäisyjä tulee lisää, vauva potkii. Muutama kyynel vierähtää Leahin poskelle.
"Älä huoli kulta, kyllä me selvitään, mä järjestän kyllä kaiken", Leah kuiskaa ja silittää vatsaansa.


~
Miten käy, saako Leah järjestettyä asiansa ennen vauvan syntymää?

21. Jymy-ylläri

Illallinen Eeliksen ja Leahin vanhempien välillä sujui niin hyvin, kuin vain voi olettaa. Janet ja Haku eivät tyrmänneet Eelistä, mutta ei tämä kummankaan unelmien vävypojaksi yltänyt. He antoivat parille kuitenkin luvan tapailla toisiaan ilmoittamatta asiasta poliisille, kunhan he käyttäytyisivät ihmisiksi. Haku puhutteli Eelistä vielä erikseen sanoen tälle pari tarkoin harkittua sanaa. Tapaamisen jälkeen Eelis on ollut etäinen eivätkä he ole nähnyt Leahin kanssa. Leahia alkaa jo huolestuttaa, eikö Eelis enää halua olla hänen kanssaan. Puhelut parin välillä ovat lyhyitä ja harvasanaisia.

Kaikilla ei kuitenkaan mene ihan yhtä huonosti. On koittanut päivä, jolloin Tom valmistuu yliopistosta. Tomista tuntuu kuin sukat pyörisivät hänen jaloissaan aamulla, kun hän pukee kaapua ylleen.

Tom suuntaa yliopistolle juhlallisuuksiin ja noutamaan todistustaan. Hän valmistuu yliopistosta hyvin arvosanoin. Vanhemmiltaan Tom on saanut lomamatkan hänelle ja Jensille - sekä myös Janetille ja Hakulle. Heidän on kiiruhdettava lennolle suoraan yliopistolta. Janet varmistelee, pärjäähän Leah varmasti kotona itsekseen. Leah vakuuttelee pärjäävänsä erinomaisesti ja hyvästelee hyväntuulisena vanhempansa.

Leah päättää valmistaa heti ensimmäisenä aamuna itselleen herkullisen aamiaisen. Hän ei ole mitenkään kokenut kokki, mutta eihän vohvelit voi olla vaikeaa valmistaa..

Leah hämmentää aineksia innoissaan kulhossa. Hänestä on hauska päästä huolehtimaan itse itsestään ilman, että joku on jatkuvasti hönkimässä niskaan. Hän on kuitenkin käyttäytynyt asiallisesti sen jälkeen, kun Janet oli pistämässä häntä pois kotoa.

Lopulta vohvelit ovat valmiita uuniin. Leah ei ole varma kuinka uuni toimii, mutta hän toivoo osaavansa. Muuten hänellä käy ruokalista kapeaksi vanhempien loman ajaksi.

Juuri silloin puhelin soi. Leah kaivaa puhelimen taskustaan, ruudussa hyppii "äiti".
- Moi äiti, Leah vastaa iloisesti.
- Moi! Mitä sulle kuuluu, pärjäätkö hyvin? Janet utelee.
- Mulla menee loistavasti! Leah riemuitsee ja kertoo nauttivansa itsenäisyydestään.

- Mahtavaa! Pärjäisitkö hetken pidempäänkin siellä? Janet kysyy.
- Tottakai. Kuinka niin?
- Me saatiin mahtava tarjous ja viivyttäisiin vielä ainakin kuukauden päivät.. Janet henkäisee.
- Ei kuule ongelmaa, kunhan siirrät vähän lisää rahaa sitten tilille, Leah naurahtaa.

- Siirrän. Onko muuten Eelis siellä? Janet vakavoituu.
- Ei ole, ei me olla nähty sen illallisen jälkeen... Leah huokaa.
- Ai. No koita kuitenkin viihtyä siellä, kutsu vaikka joku tyttökaveri yökylään. Janet piristyy.
- Kyllä mä äiti pärjään, ja soitan jos tulee mitään ongelmia. Pitäkää hauskaa!

Puhelun ja aamiaisen jälkeen Leah päättää vielä kerrata päivän kokeeseen. Hän on päättänyt käytöksensä lisäksi parantaa myös numeroitaan, jotta Janet todella näkisi tämän yrittävän parantaa tapansa.

Ennen kouluun lähtöä Leah näpyttää vielä viestin Eelikselle ja suorastaan jo anelee Eelistä tulemaan illalla kylään. Sydän pampaillen hän painaa lähetä -nappulaa ja lähtee kohti koulua. Bussissa hän saa Eelikseltä yllätyksekseen myöntävän vastauksen. Vaikka perhoset leijailevatkin Leahin vatsassa, hänestä tuntuu, että koe sujuu hyvin.

Koulun jälkeen Leah alkaa valita vaatteita iltaa varten, hän haluaa pukea päällensä jotakin erityistä. Vaatteita tuntuu samaan aikaan olevan ihan liikaa, mutta silti aivan liian vähän.

Lopulta Leah valitsee laatikosta t-paidan ja hameen. Tän peilailee asuansa tovin, mutta toteaa sen olevan tylsä ja pikkutyttömäinen.

Hän päättää vaihtaa vaatteet vielä uudelleen. Vaatelipasto ei ole kuitenkaan samaa mieltä, sillä laatikko on jumissa. Leah tempoo laatikkoa auki kaikilla voimillaan.

Äkkiä laatikko aukeaa ja Leah lentää kiskomisen voimasta lattialle pitkin pituuttaan.
"Auh", hän voihkaisee.

Leahia suututtaa. Voiko kaikki olla taas häntä vastaan? Eelis on oven takana ihan milloin tahansa ja siellä hän lojuu lattialla jonkun typerän lipaston takia. Sitäpaitsi Leahilla on ikävä vanhempiaan, halusi hän myöntää sitä tai ei.

Hän kuitenkin nousee ylös ja etsii laatikosta uudet vaatteet. Samassa ovikello soi. Näiden vaatteiden on siis vain kelvattava. Leah avaa oven jännittyneenä. Eelis seisoo oven takana hieman hämillään ja astuu sisään.

"Anteeksi, että mä olen ollut niin etäinen", Eelis huokaa, kun on saanut takin riisuttua.
"Ei se mitään. Mutta mikset ole halunnut nähdä?" Leah utelee.
"No tiedäthän sä, ei ne sun vanhemmat musta tykännyt", Eelis tuhahtaa.

"Älä viitsi", Leah ähähtaa ja kietoo kätensä pojan ympärille yrittäen pussata häntä.
"Hei varo", Eelis tiuskaisee ja työntää tyttöä kauemmas.
"Mikä sulla on?!" Leah hermostuu.
"No sun vanhemmat.." Eelis sanoo madaltaen ääntään.
"Ei ne ole moneen vikkoon kotona, ne on matkoilla", Leah naurahtaa.

"No siinä tapauksessa!" Eelis rentoutuu ja tarttuu Leahia kädestä, "pitäisikö meidän jo edetä tässä suhteessa?"
"M-mitä sä tarkotat?" Leah hämmentyy.
"No. Mitä jos me seurusteltaisiin? Tietenkään siitä ei voisi kaikille kertoa.." Eelis selventää.

"Ihanko totta? Sä olisit vaan mun?" Leah innostuu.
"Mä olen jo, mutta mitä sanot?" Eelis naurahtaa.
"No tottakai, joo!" Leah myöntyy.

"Sä oot mulle niin tärkeä, on ollut ihan kauhea ikävä!" Eelis huokaa ja kiskaisee Leahin tiukkaan halaukseen.
"Mullakin on ollut sua ikävä, älä enää jätä mua noin", Leah kuiskaa.

Pari viettää iltaa syöden hyvää ruokaa ja jutellen keskenään. Eelis kertoo lapsuudestaan ja kaksoisveljestään.
"Meille tuli ihan hirvittävä riita pari vuotta sitten eikä olla enää oikeastaan missään tekemisissä. Koko suku tuntuu hylänneen mun veljen sen jälkeen, kun se tuli kaapista ulos", Eelis selittää.
"Hetkonen. Onko sun veli homo?" Leah hämmentyy. Hän tuijottaa Eeliksen pisamia.
"On. Meillä ei kyllä ole mitään yhteistä!" Eelis vastaa.
"Mikä sun veljen nimi on?"  Leah kysyy.
"Miksi se sua kiinnostaa? Jens", Eelis nauraa.
"Voi ei.." Leah huokaa vaivaantuneena. Eelis nousee ylös sohvalle huolestuneena, "Mitä nyt?"

"Kun.. Mulla on myös veli ja se on homo. Ja seurustelee Jens nimisen pojan kanssa", Leah selventää.
"Voihan se olla sattumaakin", Eelis yrittää.
"Te ootte kyllä ihan samannäköisiä ja onhan se aika outoa. Miltä sun veli näyttää?"
"Multa. Ruskeat hiukset, jotka on rastoilla. Ihme hippi", Eelis nauraa ja yrittää suudella Leahia. Leah kuitenkin tökkää tätä kielelle.
"Älä. Meidän veljet todella seurustelee.." Leah huokaa. Eelis vetäytyy kauemmas ja tämän ilme muuttuu oudoksi.
"Mun täytyy mennä, kello on aika paljon", Eelis huikkaa nopeasti ja kiiruhtaa eteiseen.
"Sä voit kyllä jäädä yöksi", Leah yrittää, mutta Eelis kieltäytyy ja katoaa nopeasti ovesta.

Seuraavat päivät kuluvat Leahilla kuin sumussa, hän ei halua vaivata ajatuksiaan Eeliksellä. Tämä tuntuu ottavan etäisyyttä jokaisen pienenkin vastoinkäymisen jälkeen. Leahia on silti vaivannut eräs asia jo toista viikkoa eikä hän enää kestä epätietoisuutta. Läksyjen jälkeen Leah pakottaa itsensä kävelemään apteekkiin.

Ja tottahan se on, Leahin pelot eivät ole aiheettomia. Tikussa leiskuu kaksi kirkasta viivaa. Ajatukset vilistävät Leahin silmien ohi. Miten ihmeessä hän kertoo tästä kenellekään. Eelis pötkii taatusti pakoon ja vanhemmat ilmiantavat tämän poliisille sekä pistäisivät Leahin koulukotiin. Päätti Leah sitten tehdä mitä tahansa.

Leah tuntee tarvitsevansa raitista ilmaa ja niinpä hän menee terassille istumaan. Eikä hän enää pysty pidätellä kyyneleitään. Kaikki on pilalla, hänen koko jo valmiiksi riekaleina oleva elämänsä.


~
Ja taas kesti.. Sain kuitenkin nyt pelattua pitkälle, joten seuraavaan osaan on jo kuvat, eli 22. osaa ei tarvitse odottaa kuukautta!