Kaikki tuntuu olevan sekaisin. Vanhempien paluuseen on enää muutama päivä eikä Leah tiedä uskaltaako kertoa heille raskaudesta mitään vielä. Hän on kuitenkin päättänyt pitää lapsen, sanoi muut mitä tahansa. Edes Eelis ei kuitenkaan tiedä mitään. Leah tietää, että hänen pitää kertoa ennemmin tai myöhemmin. Hän kuitenkin päättää lykätä vielä hetken ja paneutuu oppikirjoihin.
Koittaa kuitenkin viimeinen ilta ennen Leahin vanhempien paluuta. Leah on päättänyt kertoa joko tänään tai päättää koko suhteen, salailu ja valehtelu on väärin. Niinpä hän on kutsunut Eeliksen luokseen. Pari katsoo hiljaisena vanhaa elokuvaa. Eelis aavistaa, että jotakin outoa on luvassa, mutta ei osaa aavistaa lainkaan, että mitä.
"Lopetetaan tää teeskentely. Sulla on mulle jotain asiaa, äläkä väitä vastaan", Eelis turhaantuu vihdoin.
"Eei mulla mitään ihmeellistä", Leah sopertaa. Sanat tuntuvat takertuvan hänen kurkkuun, nyt olisi aika kakistaa ulos.
"Valehteletko sä mulle nyt päin naamaa. Ei ole mitään, mitä et voisi kertoa mulle", Eelis huokaa.
"No kun.. Nyt on päässyt käymään niin että.." Leah takeltelee.
"Niin? Kerro jo", Eelis hoputtaa.
"Ei tää ole niin helppoa", Leah hermostuu, "mä olen raskaana." Syntyy pitkä hiljaisuus eikä kumpikaan sano mitään. Eelis vain tuijottaa vuoroin Leahia ja vuoroin tämän vatsaa hämmentyneenä.
"Hetkonen hetkonen, väitätkö sä että musta on tulossa isä", Eelis saa lopulta sanottua.
"Joo, mä en tee aborttia", Leah ähähtää ja kääntää katseensa televisioon.
"Et sä voi tehdä tollasta päätöstä yksin", Eelis hermostuu.
"En niin. Sä voit ottaa ja lähteä, mutta mulle ei tehdä sellaista toimenpidettä", Leah sanoo määrätietoisesti.
"Lapsessa on iso vastuu! Sä ole vielä selvästi alaikäinen", Eelis luennoi.
"Entäs sitten. En ole tän maailman ainut alaikäinen äiti ja kyllä ne muutkin saa asiansa järjestykseen", Leah hymähtää.
"Niin jossain telkkarissa! Tää on Leah ihan oikeeta elämää. On laskuja, vastuuta, sä olet vastuussa kokonaisesta elämästä omasi lisäksi!" Eelis jatkaa.
"Luuletko etten mä ole miettinyt!? Jos aiot vaan luennoida niin voit poistua. Mutta kyllä tää on sellanen hetki, kun mä todella tarvitsisin sua ja tukea", Leah sopertaa.
"Anteeksi. Mä en vaan osannut odottaa mitään tällaista. Mitä sun vanhemmat tekee nyt?" Eelis hymähtää.
"En tiedä. Toivottavasti ei soita poliisille", Leah arvailee.
"Entä jos ne soittaakin?" Eelis tuskastuu alkaessaan hahmottaa omaa kohtaloaan.
"Sitten ne ei tapaa lapsenlastaan. Kyllä ne ymmärtää, joskus ainakin", Leah yrittää.
"Älä huoli, mä olen sun tukena, tapahtui tässä miten tahansa", Eelis lohduttaa ja tuukottaa Leahin poskea.
"Mä tarvitsen kuitenkin nyt omaa aikaa ajatella, lähden kotiin", hän huokaa. Leah koettaa ymmärtää Eelistä ja hyvästelee tämän surullisena. Vanhemmilleen hän ei ainakaan vielä kertoisi yhtään mitään.
Helppoa salailu ei kuitenkaan ole, sillä jo muutaman päivän jälkeen vanhempien paluusta alkaa Leahin pahoinvointi. Aamulla Hakun keittämä kahvi on saada Leahin palauttamaan aamupalan suoraan pöydälle.
Vessanpöntöstä on tullut Leahin paras ystävä. Hän ravaa siellä yhtenään. Häntä pelottaa, milloin vanhemmat huomaavat hänen oksentelunsa. Hän on kuullut Janetinkin voineen pahoin ollessaan raskaana, joten hän voi hyvinkin aavistaa jotakin.
Edes koulussa käyminen ei suju ongelmitta, sillä pahoinvointi vaivaa päivisinkin. Hän kipittää usein tunnilta vessaan. Leah tuntee kummastelevat katseet selässään juostessaan luokasta.
Leah yrittää kuitenkin parhaansa mukaan tsempata muiden nähdessä, vaikka pahoinvointi myllääkin pahasti. Hän ei halua muiden oppilaiden huomaavan sitä ensimmäisenä.
Leah on päättänyt kertoa Saralle raskaudestaan. Myöhemmin hänen olisi kerrottava myös vanhemmilleen, sillä hänen vatsansa on alkanut pyöristyä huolestuttavaa vauhtia. Ennen pommin pudottamista tytöt kikattelevat toistensa jutuille.
"Mun pitäisi kertoa sulle yksi juttu", Leah aloittaa lopulta. Sara vakavoituu ja hänen ilmeensä muuttuu kysyväksi.
"Mä.. Mä olen raskaana Sara", Leah henkäisee, nopeasti. Sara ei osaa hetkeen sanoa mitään, katsoo vain kummastuneena. Leah suorastaan tärisee jännityksestä.
"No mutta onnea!" Sara lopulta henkäisee.
"Kiitos. Mun pitäisi kertoa vielä mun vanhemmille.." Leah sopertaa.
"Hei, sä pystyit kertoa mullekin niin kyllä sä pystyt sun vanhemmillekin. Varmaan äidille on helpompi kertoa", Sara kannustaa.
"En mä isälle uskallakaan kertoa, se varmaan nitistäisi Eeliksen", Leah naurahtaa.
"Hei älä kerro vielä. Pehmität niitä jotenkin ensin", Sara keksii.
"Ai miten muka?" Leah hämmentyy.
"No teet vaikka paljon kotitöitä ja et ainakaan suututa niitä mitenkään", Sara jatkaa. Leahista ehdotus on oikeastaan aika järkevä.
Tytöt vaihtavat kuitenkin aihetta nopeasti, sillä kumpikaan ei jaksa jauhaa aiheesta enempää - Leah varsinkaan. He päätyvät tavalliseen tapaansa hassuttelemaan ja nauravat kippurassa tyhmille jutuille.
Kello alkaa kuitenkin olla jo paljon ja Saran on aika lähteä kotiin.
"Koita murunen pärjäillä ja soitellaan", Sara huokaa ja halaa tiukasti ystäväänsä.
"Kiitos, mä pärjään ja pidän sut kartalla tapahtumista", Leah lupaa.
Saran lähdettyä Leah pysähtyy silittelemään vatsaansa. Hän alkaa vähitellen iloita jo pienestä ihmisestä. Samassa kuitenkin ulko-ovi käy ja eteisestä kajahtaa Janetin tervehdys. Leah alkaa panikoida, sillä hän haluaisi jo kerto äidilleen raskaudesta, Saran vinkeistä huolimatta.
Niinpä Janetin mentyä keittiöön laittamaan iltapalaa, hipsii Leah perässä.
"Äiti, mun pitäisi kertoa sulle yksi juttu", Leah aloittaa suoraan.
"Niin, kerro vaan", Janet kehottaa.
"Mä myönnän, että mulla on ollut viime aikoina aika vaikeeta", Leah jatkaa.
"Sun opettajat on kyllä kehunut sun panostusta nykyään kouluun. Liittyykö tää nyt johonkin muuhun?" Janet yrittää arvailla, hän ei osaa aavistaa lainkaan, mistä Leah tahtoisi puhua.
"Tää on tosi iso juttu. Mutta äiti mä oon raskaana", Leah pudottaa pommin. Myös tälläkin kerralla uutinen aiheuttaa hiljaisuuden.
"Siis ei voi olla totta!" Janet ärähtää lopulta alkaessaan ymmärtää, mitä hänen 16-vuotias tyttärensä juuri päästi suustansa.
"No on se. En mä tätä äiti suunnitellut", Leah puolustautuu.
"No suunnittelit tai et niin miksi ihmeessä sä olet mennyt tekemään jotain sellaista, joka johtaa tuohon. Ja vielä aikuisen miehen kanssa!" Janet kauhistelee.
"Äiti ihan totta, mä en nyt tarvitse tuollaista", Leah nyyhkii.
"No totta et niin. Mutta hyvä on, mä voin soittaa sinne lääkäriin", Janet huokaa.
"Mihin lääkäriin?" Leah hämmentyy.
"No että tehdään se keskeytys", Janet tokaisee, kuin asia olisi ihan tavallinen ja arkinen.
"Ei tätä enää voi keskeyttää", Leah sopertaa.
"Että mitä!? Sanotko sä, että aiot synnyttä lapsen tuon ikäisenä?" Janet hermostuu.
"Tää on mun asia. Tää on mun moka ja mä itse kärsin tän, tajuutko sä?!" Leah kiihtyy.
"Voi miten sä olet hölmö. Luuletko ihan oikeasti, että se menee noin helposti? Se lapsi vaatii sut ihan kokonaan, eikä se ole millään tavalla ilmaista touhua ostaa vaippoja, vaatteita, vaunut ja vaikka mitä", Janet saarnaa.
"Eelis käy töissä", Leah puolustelee.
"Ja sä sinisilmäisesti kuvittelet, että se pitää sut edelleen kun lapsi syntyy? Että se luopuu kaljareissuistaan ja istuu kotona hoitamassa vauvaa ja sua tai on töissä?" Janet jatkaa.
"Äiti sä et tunne Eelistä. Etkä näköjään muakaan! Eelis lupasi olla mun tukena", Leah suuttuu.
"No ota iisisti. Mä en kuitenkaan tarjoa mitään ilmaista asumista syntymän jälkeen, saat alkaa elää kuten muutkin aikuiset, kun kerran on niin kiire aikuisten saappaisiin", Janet ilmoittaa.
Kiukkuisena Leah marssii huoneeseensa paiskoen ovia. Että äiti voi olla tyhmä! Ei hän kuvitellut vanhempiensa kustantavan kaikkea, mutta että näin tyly linja. Leah alkaa miettiä kotoansa muuttamista. Eelis asuu pienessä yksiössä, se kävisi kyllä nopeasti kolmelle hengelle ahtaaksi.
Samassa kesken ajatusten Leah tuntee pienen töytäisyn vatsassaan. Hän nousee nopeasti istumaan. Varovaisia töytäisyjä tulee lisää, vauva potkii. Muutama kyynel vierähtää Leahin poskelle.
"Älä huoli kulta, kyllä me selvitään, mä järjestän kyllä kaiken", Leah kuiskaa ja silittää vatsaansa.
~
Miten käy, saako Leah järjestettyä asiansa ennen vauvan syntymää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti