23. Kyyneleitä ja kikatusta

Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä. Leah viettää suurimman osan ajastaan joko huoneessaan, koulussa tai Eeliksen luona. Janet on yrittänyt tulla sopimaan heidän riitaansa ja juttelemaan, mutta Leah ei kaipaa äidiltään kuin kattoa pään päälle, kunnes lapsi syntyy. He ovat Eeliksen kanssa yrittäneet etsiä yhteistä hieman isompaa asuntoa.

Leahin olo alkaa olla jo tukala valtavan vatsan kanssa, mutta hän päättää siitä huolimatta vierailla veljensä luona. Pieni kävelylenkki voisi tehdä hyvää, ja Tomin seura vielä sitäkin parempaa.

Pieni sadekuuro yllättää Leahin tämän ollessa jo lähes perillä. Hän ei koskaan lakkaa ihailemasta Tomin ja Jensin asuntoa ja sen ympäristöä. Pojat ovat löytäneet aivan täydellisen kodin. Salaa Leah haaveilee yhtä täydellisestä kodista itselleenkin, mutta tietää kyllä ettei se vielä pitkään aikaan olisi mahdollista.

Tom juoksee siskoaan vastaan jo pihalle, he halaavat nopeasti. Tom on ollut kiireinen töidensä kanssa, joten he eivät ole nähneet viime aikoina usein. Molemmat puhuvat nopeasti ja päällekäin, kun he vaihtavat kuulumisia.

"Oli mulla ihan oikea syykin lähteä tänne saakka valaan kokoisena", Leah aloittaa kuulumisten jälkeen.
"Noo?" Tom utelee.
"No tulisitteko te Jensin kanssa tän vauvan kummeiksi?" Leah pyytää.

"Vau, tottakai me tullaan!" Tom innostuu. Hän saisi vihdoinkin ensimmäisen kummilapsen. Hän osaa luvata jo Jensinkin puolesta, sillä tietää tämän innostuvan uutisesta myös.
"Mutta tule sisälle, Jenskin on kotona", Tom pyytää.

Ja totta, siellä Jens seisoo keittiössä tiskivuoren keskellä tiskaamassa astioita.
"Moi Lellu!" hän tervehtii iloisesti tulijaa.
"Naiset työssään", Leah vitsailee ja taputtaa Jensiä olalle.
"Mees nyt siitä ennen kuin saat tiskiharjasta", Jens kiusoittelee ja huitoo Leahia tiskiharjalla.

"Jens ei oikein kestä tota nais-läppää, mutta kyllähän se vähän niin on", Tom supattaa Leahille heidän päästyä olohuoneeseen.

"Hah älä nyt, taidatte olla molemmat tollasia", Leah naurahtaa.
"Shhh, älä sano sitä ääneen", Tom nauraa.

Sisarukset jatkavat vitsailuaan. Leah kertoo myös hänen ja Eeliksen asunto-ongelmasta. Tom lupaa pitää silmät ja korvat avoinna, jos huomaa jossakin ilmoituksia parille sopivasta asunnosta. Aika kuluu kuitenkin nopeasti ja Leahin on lähdettävä kotiin.

Viikkoa ennen laskettua aikaa Leah istuu vielä koulussa. Hänen supistuksensa alkavat kuitenkin olla niin järkyttäviä, että hänen on lähdettävä kesken koulupäivän  Leah soittaa Eelikselle, voisiko tämä tulla viemään hänet kotiin. Poika lupaa saapua pian koululle.

Odotellessaan Eelistä, Leah paijailee valtavaa vatsaansa.
"Koska sinä tulet sieltä. Äiti ei jaksaisi enää odottaa", hän kuiskii hiljaa.

"Mikä sulla kesti", Leah tuskailee, kun Eelis vihdoin saapuu.
"Mä olin lenkillä. Kesti se nyt hetki päästä kotiin ja ajaa sitten tänne", Eelis puolustautuu.
"No vie mut nyt kotiin, tahdon nukkumaan", Leah vaikeroi.

"Eikö olisi parempi lähteä jo sairaalaan", Eelis epäröi katsoessaan tuskaista tyttöystäväänsä.
"Ei. Lapsivesi ei ole mennyt ja mä pärjään kyllä vielä kotona", Leah tuumaa päättäväisesti eikä Eeliksellä jää muita vaihtoehtoja kuin ajaa tyttö kotiin.

Päätös on kuitenkin huono, sillä jo parin tunnin kuluttua Leah tuntee lapsivesien tulevan. Hän kiiruhtaa alakertaan kömpelösti, Janet jumppaa olohuoneessa.
"Äiti, äiti. Mun lapsivesi taisi mennä!" Leah vaikeroi.
"Apua, apua, nytkö se tapahtuu?" Janetkin hermostuu.

"Ole hiljaa ja soita jo se taksi! Muhun sattuu äiti!" Leah vaikeroi kovan supistuksen hetkellä.
"Joo. Taksi. Joo", Janet panikoi ja kaivaa puhelimensa soittaakseen taksin.

Vaikka taksi on heillä hetkessä, tuo hetki tuntuu Leahista ikuisuudelta. Vihdoin jän kuitenkin istuu taksin takapenkillä matkalla sairaalalle. Hän rauhoittuu hieman, kohta hän pääsee eroon valtavasta vatsastaan.

Leah pysyy sairaalassa yli viikon tarkkailussa. Janet on luvannut, että Leah ja Aino-vauva saavat asua heillä siihen saakka, kun he saavat oman asunnon. Asuntoa olisi kuitenkin etsittävä vauhdilla ja liikaa nirsoilematta. Koko perhe on kuitenkin aivan myyty suloisesta Ainosta, joten Janet ei osaa hätistää Leahia Eeliksen pieneen yksiöön.

Asuntotilanne kaupungissa on kuitenkin huono, eikä mitään tahdo löytyä. Parilla ei kuitenkaan ole varaa mihinkään valtavaan huvilaan, mutta pieni yksiökään ei riitä. Viikot vaihtuvat kuukausiksi ja Aino kasvaa hurjaa vauhtia.

Vihdoin Eelis saa kuitenkin kauan odotetun puhelun kiinteistövälittäjältä - he ovat saaneet asunnon! Kyseessä on suuri yksiö, jossa kuitenkin periaatteessa on oma huoneensa makuuhuoneelle, se vain on erotettu pelkästään portailla muusta asunnosta. Se on kuitenkin parasta, mihin pari tällä hetkellä pystyy.

Laatikoita pakkaillaan ahkerasti, mutta muuttopäivä koittaa pian. Eelis tulee hakemaan tyttöjä, kun vihdoin on aika viettää ensimmäinen yö uudella asunnolla. Leah tuntee samalla hetkellä suurta onnea uudesta omasta kodista, mutta myös haikeutta lähtiessään vanhempiensa helmasta. Hän tietää, että niihin ei ole enää paluuta. Nyt hän viimeistään astuu aikuisten saappaisiin.

Automatka on pidempi, sillä asunto on kaupungin keskustassa. Mikä on sinäänsä kyllä hyvä, sillä palvelut ovat lähellä. Merellinen maisema on kuitenkin vain haave. Ikkunoista avautuu vain kerrostaloja. Näkyy sieltä pieni läntti mertakin, mutta tehtaiden edustalla eikä se ole sama kaunis merimaisema, jollaisesta Leah on haaveillut.

Eteinen ♦ Keittiö ♦ Olohuone ♦ Makuuhuone ♦ Kylpyhuone

Heti ensitöikseen Leah päättää soittaa Saralle. Hän kertoo uudesta asunnosta, mitä Ainolle kuuluu ja puhelu alkaa venyä. Eelis luo häneen paheksuvan katseen, joten Leah kipittää yläkertaan jatkamaan puheluaan. Hän tuntee vihdoinkin voivansa viettää hetken itsekseen erossa Ainosta, sillä nyt myös Eelis on vahtimassa tyttöä.

"Vai jäätiin me kahden sitten", Eelis tuumaa ja nostaa Ainon syliinsä. Samalla hetkellä jokin kumma tunne lämmittää häntä sisältä. Tältäkö tuntuu rakkaus, jollaista tuntee vain omaa lastaan kohtaan? On hän Ainosta tykännyt syntymästä saakka, mutta vasta nyt hänestä tuntuu, että hän rakastaa Ainoa. Aino puristaa pienillä pulleilla sormillaan Eeliksen villatakkia ja tuhisee.

"Eihän tämä isyys olekaan hullumpaa", Eelis naurahtaa ja katsoo Ainoa tarkemmin. Aino vain kikattaa.

"Sinä olet vieläniin onnellisen tietämätön kaikesta pahasta. Mutta minä kyllä suojelen sua siltä kaikelta", Eelis lupaa.

"Niin ettei käy kun meille", Leahin kylmä ääni kuuluu Eeliksen selän takaa.

"En mä meitä tarkoittanut. Meillähän sujuu hyvin", Eelis puolustautuu ja tuikkaa suukon aaivstuksen kiukkuiselle tyttöystävälleen.

"Onko äitin murulla nälkä?" Leah lepertelee ja lähtee lämmittämään kikattavalle tytölle maitopulloa. Samalla hetkellä Eelis livistää tietokoneensa ääreen. Ehkä elämä pienenä perheenä lähteekin sujumaan.

~

Nii-in, lähteekö?