Juuri, kun Leah on alkanut tottua uuteen arkeensa ja saanut luotua päivärytmiä, on Eelis alkanut viipyä töissä myöhempään. Välillä Leah jaksaa odottaa miestään ja hoitaa Ainon iltatoimet yksin, mutta toisinaan häntä väsyttää, kun Eelis viipyy todella myöhään. Tänään on taas ilta, jolloin Eelistä ei näy missään ja Leahia suututtaa. Niinpä hän soittaa Eelikselle, joka lupaa lähteä töistä pian.
"Isillä menee tänään vähän myöhään, mutta kyllähän me tytöt pärjätään. Vai mitä?" Leah mutisee Ainolle pirteänä, vaikka todella häntä suututtaakin.
"Nyt kukaan ei pelasta sua kutitusmonsterilta!" Leah nauraa ja kutittaa tytärtään. Aino kiemurtelee ja kikattaa hurjasti.
"Nyt on kulta kuitenkin aika mennä nukkumaan", Leah kuiskaa Ainolle. Häntäkin väsyttää jo.
"Ei", Aino vastaa tiukasti. Vastaväitteistä huolimatta Leah kantaa tytön yläkertaan iltatoimille.
Kylpemisestä ei sentään tarvitse tapella, sillä se on Ainon suosikkihetkiä koko päivän aikana. Tyttö voisi pulikoida vedessä vaikka miten pitkään. Yleensä kiukku tuleekin juuri sillä hetkellä, kun ammeesta pitäisi nousta ja pukea yöpuku päälle.
Kesken kylvyn Leahin puhelin kuitenkin soi. Aluksi Leah päättää olla vastaamatta, mutta muuttaa mielensä huomatessaan soittajan olevan Eelis.
- Mulla kestää vielä töissä, suukota Ainoa mun puolesta. Eelis ilmoittaa.
- Et ole tosissasi! Sun piti lähteä ajat sitten kotiin! Leah hermostuu.
- Joo joo mä lähden ihan just, mutta tää venyi nyt vähän. Mä oon pahoillani.
- Just. Meillä on iltajutut kesken. Koita raahautua kotiin ennen kun mäkin nukun, Leah tiuskaisee ja sulkee puhelimen. Että Eeliksellä on pokkaa!
Leah pukee Ainolle pyjaman ja laskee tämän omaan sänkyynsä.
"Isi", Aino sanoo ja katsoo Leahia suurilla silmillään.
"Näet isin aamulla, isin työpäivä venyi pitkäksi", Leah selittää ja tuntee oman turhautuneisuutensa vain kasvavan. Lapsikin kaipaa isäänsä.
"Hyvää yötä kulta, kauniita unia", Leah hymähtää ja suukottaa tytärtään otsalle.
"Yö", Aino toistaa ja painaa päänsä tyynyyn.
Ei kestä kuitenkaan kauankaan, kuin makuuhuoneesta kuuluu lohdutonta itkua. Aluksi Leah odottaa itkun lakkaavan, mutta lopulta hän ei voi mitään ja heltyy katsomaan tytärtään.
"Äiti. Isi", Aino sopertaa sängystään ja ojentaa käsiään Leahia kohti.
"Kaikki on hyvin. Äiti ja isikin tulee kohta nukkumaan", Leah lupaa ja suukottaa Ainoa uudelleen.
"Yö", Aino huokaa ja painaa taas päänsä tyynyyn ja puristaa tiukasti lammasta kainalossaan.
Hetken makuuhuoneesta kuuluu kitinää, mutta tällä kertaa se loppuu pian ja Aino vaipuu uneen.
Myös Eelis saapuu vihdoin kotiin. Hän istuu olohuoneessa istuvan Leahin viereen sohvalle ja sammuttaa television.
"Mä oon pahoillani", Eelis huokaa.
"Pyydä Ainoltakin anteeksi. Se kaipaa sua. Varsinkin ennen nukahtamista", Leah toteaa.
"Mä tiedän. Ei tää ole helppoa kenellekään. Mutta mun on vaan nyt paiskittava töitä, että saadaan rahaa. Se projekti on pakko saada valmiiksi ajoissa tai en saa rahaa siitä", Eelis selittää.
"Eikö ne muut voi tehdä pidempää päivää? Miksi just sä, sulla on pieni lapsi?" Leah kysyy.
"Me tehdään kaikki. Mä teen varmaan meistä lyhintä. Mutta tää on väliaikaista. Kun tää projekti on ohi, otan vaikka vähän lomaa ja tehdään jotain kivaa koko perhe", Eelis lupaa.
"Tule tänne", Eelis huokaa ja kaappaa Leahin syliinsä. Heidän yhteinen aikansa on ollut aivan kortilla. Eelis suukottaa hellästi Leahin niskaa. Ja juuri silloin kuuluu parahdus makuuhuoneesta.
"Se on kyllä sun vuoro", Leah murahtaa turhautuneena ja nousee Eeliksen sylistä.
Aino istuu sängyssään silmät suurina, eikä näytä lainkaan väsyneeltä. Hän nukkuu yönsä usein hyvin katkonaisesti, joka väsyttää Leahia ja Eelistä suunnattomasti.
"Kulta kaikki hyvin. Käyhän nukkumaan", Eelis rauhoittelee tyttöä ja yrittää saada tämän takaisin makuulle.
Aino on kuitenkin toista mieltä ja ojentelee käsiään vaativasti. Leahia turhauttaa koko tilanne. Juurihan tyttö vasta nukahti ja on taas vaatimassa aikaa. Hänen ja Eeliksen yhteistä harvinaista aikaa!
"Nyt nukutaan murunen. Äiti ja isikin on tosi väsyneitä. Eihän me jakseta aamulla leikkiä, jos me nyt kukutaan", Eelis supattaa.
"Uni. Ei", Aino sanoo tomerana.
Siitä huolimatta Eelis laskee Ainon sänkyynsä. Tyttö ei kuitenkaan suostu laskemaan päätä tyynyyn vaan alkaa jälleen kitisemään ja potkimaan.
"Isiii", Aino valittaa.
"Kauniita unia", Eelis kuiskaa ja suukottaa Ainon otsaa. Tämän jälkeen Eelis poistuu makuuhuoneesta tekemään itselleen iltapalaa, kun Leah jää portaikkoon kuuntelemaan Ainon itkua. Lähes puoli tuntia Aino itkee tauotta, kunnes lopulta nukahtaa kesken kiukkunsa. Kuten useina öinä.
*PUOLEN VUODEN KULUTTUA*
Kaikista ponnisteluistaan huolimatta, Ainon vauvavuosi on ollut Leahille todella rankka. Hänen oli jättäydyttävä koulusta, sillä jaksaminen alkoi olla jo lopussa. Janet on yrittänyt saada Leahia lääkärin puheille, sillä epäilee tyttärensä kärsivän masennuksesta, mutta Leah ei moiseen suostu. Monena iltapäivänä Eeliksen saapuessa töistä, Leah kapsahtaa tämän kaulaan itkien lohduttomasti. Eelis tuntee olonsa voimattomaksi, kun ei osaa auttaa tyttöystäväänsä kuin halaamalla tiukasti niin kauan, että tyttö rauhoittuu.
Eelis käytännössä pitää huolen Ainosta aina ollessaan kotona. Leah vetäytyy omaan kuoreensa eikä saa enää autettua. Vaikka toisinaan Eelistä harmittaakin vastata ystäviensä illanviettokutsuihin kieltävästi, hän tietää sen olevan ainut mahdollisuus.
Aino on alkanut osoittaa kiinnostusta kävelemiselle. Monet illat hän viettääkin harjoitellessaan kävelyä yhdessä isänsä kanssa. Leah keskittyy tuolloinkin joko tietokoneeseen tai nukkumiseen.
Aino on jo taitava askeleissaan, mutta ei vielä luota niihin. Tyttö kävelee hyvin lyhyitä matkoja - kunhan Eelis on vastassa valmiina koppaamaan kiinni. Harjoittelu on kuitenkin hauskaa ja Ainon kikatus kuuluu välillä varmasti naapuriin saakka.
"Lähdetäänkö yhdessä puistoon, siellä olisi halloween-juhlat?" Eelis ehdottaa eräänä sunnuntaina, jolloin hänellä on vapaapäivä. Aino kikattaa hyväksyvästi, mutta Leah ei meinaa innostua.
"Mentäisiin nyt, kerrankin koko perhe", Eelis yrittää.
"Mmmh, no mennään sitten", Leah myöntyy.
Eikä Leahkaan voi olla hymyilemättä, kun katsoo miestään ja tytärtään naureskelemassa taksitolpalla. Mitä ihmettä hän tekisikään ilman tuota miestä? Ei ainakaan seisoisi tässä.
Perhe istahtaa nurmikentälle, jossa Aino voi rauhassa kontanta ympäriinsä.
"Tää ei voi oikeasti jatkua enää näin", Eelis huokaa lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Mmh", Leah vain hymähtää.
"Aino kärsii tästä jossain vaiheessa väkisin. Enkä mä anna niin tapahtua", Eelis toteaa ja katsoo nurmella leikkivää tytärtään haikeasti.
"Mä tiedän, mutta ei tää ole helppoa mullekaan", Leah puolustautuu.
"Mutta mä voin käydä siellä lääkärillä", Leah lupaa lopulta. Sisimmässään hän tietää voivansa niin huonosti, ettei siitä enää kykenisi nousemaan omin voimin. Ja katsoessan siinä tytärtään, hän tietää sen olevan välttämätöntä.
"Mä käyn vessassa, katso sä hetki Ainon perään", Eelis pyytää. Leah nyökkää pienesti.
"Kyllä meistä tulee taas kavereita, vai mitä?" Leah kuiskaa Ainolle.
"Äiti", aino kihertää.
Palatessaan vessasta, Eelis näkee jotakin, mitä ei ole nähnyt moneen kuukauteen; Leahin syleilemässä Ainoa. Pieni kyynel kostuttaa hänen silmänsä tuosta näystä. Ehkä asiat todella voisivat vielä parantua.
"Mä soitan sille lääkärille heti huomenna", Leah huokaa Eeliksen palattua. Ja hän hymyilee pitkästä aikaa niin leveästi ja todella tarkoittaen sitä.
Leah ojentaa Ainon Eelikselle; "lähdetään kotiin". Eelis myöntyy ja nostaa Ainon korkealle ilmaan. Tyttö kikattaa kikattamistaan. Ja Eelis on varma, että naurussa on jotakin tavallistakin iloisempaa.
Ulkona on tullut jo niin viileää, että kotimatkan ajaksi Eelis pukee Leahille fleecehaalarin sekä kengät. Tyttö on pitkästä päivästä niin väsynyt, että nukahtaa kesken kotimatkan rattaisiin. Ja nukkuu ensimmäisen kokonaisen yönsä ikinä.
~
Miten käy Leahin? Kääntyykö perheen onni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti