24. Arkea harmaudessa

Leah on päättänyt kaikesta huolimatta yrittää pitää perhettä pystyssä ja hoitaa kotia. Illalla Eeliksen tultua töistä hän valmistaa heille illallista. Tietenkään ainekset eivät ole kovinkaan arvokkaita.

Aluksi Leah ei osannut kokata juuri ollenkaan, mutta vähitellen oppii. Nykyään hän jopa nauttii keittiössä viettämästään ajasta.
"Ruoka on kohta valmista!" Leah huutaa Eelikselle.

"Joo joo", Eelis vastaa olohuoneesta, jossa hän on vahtimassa Ainoa. Todellisuudessa Eelis katsoo televisiota ja Aino istuu matolla leikkimässä itsekseen eikä Eelis varmaankaan edes huomaisi, jos hän lähtisi muualle.

Ajoittain tytön leikit käyvät hieman hurjiksi hänen syödessään soittimen palikkaa työntämällä sen syvälle suuhunsa. Eelis ei kuitenkaan huomaa mitään, sillä televisiosta tulee mielenkiintoinen ottelu.

"Eelis, tule syömään", Leah kutsuu.
"Eikö voitaisi syödä tänään sohvalla, mä haluaisin katsoa tän matsin", Eelis pyytää.
"Siinähän on erätauko", Leah kummastelee.
"Se jatkuu ihan kohta, kiitos ruoasta muru", Eelis kiittää hakiessaan annoksensa sohvalle. Leah pudistaa turhaantuneena päätään.

Illallisen jälkeen Leah painuu nukkumaan aikaisen herätyksensä vuoksi. Eelis ei pääse vielä nukkumaan, sillä Aino ei osoita minkäänlaista kiinnostusta nukkumiselle. Hän heräsi viimeisiltä päiväuniltaan vähän ennen illallista. Niinpä Eelis jää leikkimään vielä tytön kanssa.

Lopulta Eelis kyllästyy ja haluaisi itsekin päästä jo nukkumaan. Niinpä hän päättää lähteä Ainon kanssa vielä iltakävelylle, joka yleensä toimii hyvänä keinona väsyttää tyttö. He ovatkin yleinen näky kadulla myöhään illalla.

Tänään Ainoa ei kuitenkaan väsytä lainkaan. Hän innoissaan osoittelee eri suuntiin ja kikattelee.

Eelistä alkaa jo turhauttaa. Häntäkin väsyttää ja hänen olisi vahdittava tyttöä sillä aikaa, kun Leah käy koulussa. Leahin kiiruhtaessa parin tunnin päästä kotiin pääsisi hän vasta töihin. Aikainen herätys siis hänelläkin luvassa. Iltakävelyn jälkeen Aino onneksi nukahtaa omaan sänkyynsä pian ja perheessä vihdoin kaikki pääsevät nukkumaan.

Päivät toistavat toinen toisiaan. Aamulla Leah on töissä muutaman tunnin ennen kuin tulee päästämään Eeliksen töihin. Ainon nukkuessa tai leikkiessä itsekseen, pänttää Leah koulukirjoja sekä tekee tehtäviä. Hän suorittaa monta kurssia etänä itsenäisesti.

Eräänä lauantaina Eeliksen viettäessä laatuaikaa Ainon kanssa puistossa, päättää Leah soittaa isälleen. He eivät ole olleet juurikaan tekemisissä Leahin muuton jälkeen.

"Tosi kiva kun soitit, ei olla nähty ihan liian pitkään aikaan", Haku huokaa halatessaan tytärtään.
"Ihana nähdä. Mulla on kauhea ikävä teitä", Leah myöntää.

"Onko äiti vielä tosi vihanen?" Leah utelee.
"No tiedäthän sä äitisi.. Kyllä se vielä jaksaa olla sitä mieltä, ettei tämä ole oikein", Haku selittää.
"Mitä mun pitäisi tehdä, että mä saisin äitini takaisin?" Leah harmistuu.

"Musta tuntuu, että teidän pitäisi jutella ihan kaikki kolme keskenään", Haku aloittaa, "äitisi on ehkä vaikea ymmärtää, että sä olet onnellisin näin. Ja että te pärjäätte. Pärjäättehän te?"
"Isä, me pärjätään loistavasti. Mutta pärjäisin paremmin, jos mulla olisi teidätkin olemassa", Leah myöntää.

"Tiedäthän sä, että äitisi on todella vaikea olla puhumatta poliisille", Haku kysyy.
"Mitä niitä kiinnostaisi, kyllähän ne tietää, että me ollaan Ainon vanhemmat. Kai ne osaa laskea jo yhteen", Leah naurahtaa. Samalla ovi käy ja Eelis saapuu kotiin Ainon kanssa.

"Moi", Eelis tervehtii, "ai meillä onkin vieraita."
"Moi Eelis, meidän pitäisi ehkä vaihtaa pari sanaa", Haku tuumaa vakavasti. Leah ottaa Ainon syliinsä ja antaa miehille rauhan jutella keskenään.

"Sä et noudattanut meidän sopimusta", Haku madaltaa ääntään.
"Ei tää kuule ollut suunniteltua. Mutta asiat meni miten meni ja me ollaan nyt tässä. Eikö voitaisi haudata jo sotakirvestä, mehän ollaan aikuisia ihmisiä", Eelis yrittää.

"Vaikka Leahin on täytynyt aikuistua nopeasti, on se silti meille vielä oma pieni lapsi. Ja lapsihan Leah onkin vielä", Haku huokaa järkyttyneenä.
"Mä ymmärrän sen. Mutta ettekö te voisi olla ylpeitä siitä, miten hienosti Leah on kantanut vastuunsa tässä", Eelis puolustaa Leahia.
"Siinä sä olet kyllä ihan oikeassa", Haku myöntää.

"Leah on niin mahtava äiti Ainolle. Monet vanhemmatkin äidit häviäisi kyllä sille", Eelis säteilee.

"Varmasti. Mutta mua pelottaa tässä yhtälössä sun roolisi", Haku selittää, "sä olet myös nuori isäksi, vaikka et yhtä nuori olekaan. Lapsi on iso ja pysyvä, sitä ei voi lakaista maton alle, jos huvittaisi tehdä jotain muuta."
"Tiedän, mä paiskin niska limassa töitä ja kotona vietän aikani Ainon kanssa. Ja Ainon nukkuessa Leahin", Eelis selittää.

"Antaisitte meille nyt mahdollisuuden ja elettäisiin kaikki sovussa. Leah ansaitsee vain parasta", Eelis yrittää vielä sovitella.

"Että unohdettaisiin koko juttu vai?" Haku varmistaa.
"Niin. Tekin saisitte nauttia Ainon lapsuudesta, se menee ohi niin nopeasti", Eelis jatkaa.

"Hyvä on. Mutta varokin satuttamasta Leahia tai Ainoa. Mä kyllä etsin sut käsiini, jos niin teet", Haku lupaa.
"Voi kiitos herra Kaiwi, ette tule katumaan", Eelis henkäisee.

"Sano vaan Haku, perhettähän me ollaan, vai mitä", Haku naurahtaa jo rennompana.
"Totta, aivan", Eelis takeltelee.

"Mun täytyy nyt mennä, mutta pidähän tytöistä huolta", Haku hymähtää vilkaistuaan kelloa.
"Mä lupaan sen, nähdään taas" Eelis lupaa iloisena. Haku käy vielä halaamassa tytärtään ja Ainoa ennen kuin lähtee.


~
Pysyykö sopu yllä, tai mitä sanoo asiaan kiukkuinen Janet? Ja voiko se arki vauvan kanssa näin helposti sujuakaan...