37. Muutosten tuulia

Vähitellen perheen arkeen alkaa muodostua rutiineja. Ainokin alkaa tottua omakotitalon tuomiin ihanuuksiin kerrostaloelämän jälkeen. Hän on haltioitunut pienestä omasta puutarhastaan. Ison osan päivistä hän käyttää huolehtiessaan puutarhan siisteydestä. Hän todella vaalii sitä kuin lastaan.

Hän on päättänyt kasvattaa perheelle monet kasvikset ja hedelmät itse. Ennen hänellä ei käynyt pieninkään pisto sydämessä nostaessaan omenapussia ja tomaatteja kaupan kassalle, mutta enää ei voisi kuvitellakaan. Vielä kasvien ollessa kasvuvaiheessa, hän on ostanut joitakin kasviksia ja hedelmiä naapureilta.

Ainon ahertaessa puutarhan perässä, on Leon keskittynyt enemmän Senian kanssa touhuamiseen. Osasyynä sille on toki myös se, ettei Leon ole saanut vielä töitä uudesta kaupungista. Iltaisin hän tekee etätöinä töitä vielä edelliselle työpaikalleen, jotta perheellä olisi jotakin tuloja. Samalla hän täyttää myös työhakemuksia ja odottaa kutsuja työhaastatteluihin.

Senia on kaiken hässäkän keskellä päässyt kasvamaan hurjasti. Hän ei malttaisi olla harjoittelematta kävelyä lainkaan, vaan on kärttämässä Leonia jatkuvasti avukseen.

Senia on kovasti innostunut myös potasta. Vaikkei hän vielä oikein potan salaisuuksia ymmärräkään, istuu hän siinä mielellään aina, kun Leon on valmis hänet siihen auttamaan.

Leonin tehdessä töitä tai esimerkiksi ruokaa, Senia viihtyy hetken omassa huoneessansakin kävelykärryä työnnellen. Pian huterat askeleet kantaisivat jo ilman sitäkin.

Senian päiväuniaikaan Leon auttaa toisinaan myös Ainoa puutarhassa.

Ennen kuin perhe huomaakaan, koittaa jälleen Senian syntymäpäivä.
"Huomenta kaunokainen, nukuitko hyvin?" Leon kuiskaa ja suukottaa tyttöystäväänsä tämän hymähtäessä unisesti tälle myöntävän vastauksen.
"Mitä jos vaan nukuttaisiin vielä hetki?" Leon jatkaa.

"Ei auta unikeko, tänään on Senian syntymäpäivä. Ei me voida koko päivää nukkua", Aino muistuttaa venytellessään pitkään.
"Jos mä nukun vielä hetken?" Leon ehdottaa.
Aino naurahtaa, mutta jättää väsyneen Leonin vielä lepäämään ja lähtee keittämään aamukahvia.

Senia sensijaan leikkii jo innokkaasti nukkekodillaan odotellessaan aamiaista. Harmillisesti hänen leikkinsä ovat niin raisuja, ettei nuket kestä kovinkaan kauan. Ehkä hän saisi uusia lahjaksi.

Aamiaisen jälkeen Leon kaivaa kirjahyllystä Senian lempikirjan ja alkaa lukea sitä tytölle Ainon leipoessa kakkua ja muita herkkuja iltaa varten.

"Apua, nyt se susi tulee", Senia pelästyy, vaikka tietää, kuinka satu päättyy.

"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka", Leon lukee kirjan viimeisen lauseen.
"Luetaan lisää", Senia pyytää ja kääntää kirjasta vielä seuraavankin tarinan. Leon suostuu ja aloittaa lukemaan satua prinsessasta ja sammakosta.

Pihalla Aino sipaisee vatsaansa kaikessa rauhassa. Ehkä tänään olisi oikea päivä kertoa tulevasta sisaruksesta myös Senialle. Tällä kertaa odotus tuntuu Ainosta mahtavalta, sillä Leon on ollut iloinen hänen kanssaan heti alusta saakka.

Ainon saavuttua siistimään Senian iltaa varten, vetäytyy Leonkin siistimään omat kasvonsa. Jollakin tavalla ilta jännittää häntä, sillä Aino haluaa kertoa raskaudesta Senialle, vaikka se on vielä hyvin alussa. Leon olisi halunnut odottaa vielä vähän aikaa, mutta Ainosta Senian kuuluu saada tietää.

Eikä aikaakaan, kun Leon on puhaltamassa kynttilöitä Senian kanssa tämän syntymäpäiväkakusta.
"Muistithan toivoa?" Leon kysyy kynttilöiden sammuttua.
"Tietty", Senia vastaa ja vaatii saada palan kakkua.
"Vaihdetaan ensin vaatteet", Aino ehdottaa. Senia tuhaisee äänekäästi, mutta suostuu äitinsä pyyntöön.

Vaatteiden vaihdon ja kakun jälkeen Aino tahtoo jutella Senian kanssa.
"Mulla olisi sulle kerrottavaa, sellainen yllätys", Aino aloittaa varovaisesti.
"Anna tulla vaan. Pääsenkö tanssitunneille?" Senia arvaa.

"Voidaan me niitä tanssituntejakin miettiä, mutta tässä ei ole nyt kyse niistä", Aino hymähtää.
"Kerro jo, oot liian salaperäinen!" Senia tuskastuu.
"No, susta tulee isosisko. Me saadaan vauva", Aino paljastaa.

"Oikeesti?!" Senia hämmentyy.
"Joo, vielä pitää kyllä odottaa aika pitkään", Aino kertoo.
"Sä ja isi saatte vauva, vau!" Senia jatkaa.

"Onko se susta kiva juttu?" Aino kysyy varovaisesti.
"Joo", Senia myöntää. Aino kumartuu halaamaan tytärtään.

Senia laskee kätensä varovaisesti Ainon vatsalle.
"Potkiiko se?" Senia kysyy hämmentyneenä.
"Ei vielä. Kerron kyllä heti, kun ne voi tuntea", Aino lupaa.

Senia päättää opetella leipomaan muffinseja ennen vauvan syntymää. Hän haluaa leipoa niitä vauvan ristiäisiin ja näyttää samalla äidilleen ja isälleen, kuinka iso hän jo todella onkaan.

Syntymäpäivälahjaksi Senia on saanut uuden, isojen tyttöjen huoneen. Leon on remontoinut ja Ainon avustuksella sisustanut sen Senialle yläkerrasta. Senia tuntee todella olevansa iso saadessaan asua yksin yläkerrassa.

Kaikeksi harmiksi Senia ei kuitenkaan ole luontainen leipuri ja muffinsit palavat. Huone täyttyy hirvittävästä kärystä, joka kantautuu alakertaan saakka.
"SENIA, onko kaikki hyvin?!" Leon huutaa hädissään.
"Joojoo, mä siivoon tän", Senia vastaa harmistuneena leivostensa epäonnistumisesta.

Ja sen hän todella tekeekin. Kipakasta luonteestaan huolimatta Senia on tunnollinen ja kiltti, eikä uhmaa vanhempiaan juuri koskaan.

Samaan aikaan ulkona Aino on vaipunut epätoivoon. Kyyneleet valuvat pitkin tämän pehmeitä poskia.

"Kulta, mikä sulla on?" Leon kysyy hämmentyneenä tullessaan pihalle.
"Ei mikään, kyllä tää tästä. Hormoonit ne vaan", Aino yrittää ja pyyhkii kyyneleitään.

"Älä höpötä. Nyt kerrot mulle, mikä sun mieltä painaa", Leon vaatii.

"Okei. Henri. Mä en ole puhunut Senialle mitään Henristä. Senia pitää sua isänään eikä edes tiedä sitä, ettet sä oikeasti ole sen isä", Aino kertoo, "mua pelottaa, että se saa tietää ja syyttää mua valehtelusta".
"Ei Senia sellaista tekisi", Leon yrittää lohduttaa.

"Ei sitä tiedä. Mun pitää puhua sille", Aino tuhahtaa.
"Ei sun tarvitse. Mä voin tehdä sen. Oon ihan varma, että Senia ymmärtää", Leon lupaa.
"Tekisitkö sä sen?" Aino huojentuu.

"Tietenkin", Leon hymähtää ja kietoo kätensä Ainon ympärille, "teen mitä vaan, että teillä on kaikki hyvin".
"Sä olet kultainen", Aino huokaa.

"Kuule Aino, mitä sanoisit, jos me mentäisiin naimisiin?" Leon yllättää äkkiä.
"Mekö?" Aino hämmentyy.
"No eikun naapurin Sini ja Marko. Höntti, tietenkin me!" Leon naurahtaa.

"Se olisi ihanaa", Aino huokaa. Leon kumartuu suukottamaan tuoretta kihlattuansa.
"Nyt mulla on lisää kerrottavaa Senialle", hän nauraa suukon jälkeen.

"Mä olen niin onnellinen sun kanssa", Aino kuiskaa ja kapsahtaa vielä Leonin kaulaan. Samalla pieni tihkusade alkaa yltyä ja parin on siirryttävä sisälle.

Leon päättää toteuttaa lupauksensa heti seuraavana päivänä ja kutsuu Senian juttelemaan kanssaan. Hieman epäluuloisena tyttö hyppää Leonin viereen sohvalle.
"En ole tehnyt mitään pahaa", hän toteaa varovaisesti.

"Tiedän", Leon hymähtää.
"No miksi sitten pitää keskustella niin vakavasti?" Senia ihmettelee.

"Tätä on vähän hankala aloittaa, en oikein tiedä mitä kertoisin ensin", Leon takeltelee.
"Aloita alusta", Senia tuhahtaa, kuin asia olisi itsestään selvä.

"Mehän ei olla aina asuttu tässä. Sillon kun sä synnyt, asuit kahdestaan sun äidin kanssa pääkaupunkiseudulla", Leon aloittaa.
"Joo mä tiedän ton jo", Senia tuhahtaa.
"Tiedän, että äitisi on kertonut jotain muutosta. Mutta hän ei osannut kertoa ihan kaikkea, kosk aolet vielä niin nuori. Mutta nyt sun on oikeus tietää, että mä en ole sun ihan oikea isä, noin biologisesti. Mutta oon kyllä koko ajan pitänyt sua mun lapsena ja aion edelleen olla sulle isänä", Leon selittää.

"Ai etkö sä olekaan mun isi?" Senia kauhistuu.
"En oikeasti", Leon myöntää.
"Kuka mun isä sitten on?" Senia hämmästelee.

"Eräs Henri. Henri asuu luultavasti edelleen pääkaupunkiseudulla. Tätä voi olla vaikea käsittää, mutta kaikista ei oikein ole isiksi tai äideiksi, eikä siinä ole mitään pahaa, niistä ehkä joskus on", Leon yrittää kertoa.
"Tuleeko siitä joskus mun isä? Mitä sulle sitten tapahtuu?" Senia pohtii.
"En usko, että Henristä sulle tulee isää. Mulle ei tapahdu mitään, asun edelleen täällä sun ja äitisi kanssa, ja olen sulle edelleen isänä", Leon selventää.

"Aika monimutkaista. Mutta älä huoli, en mä mitään Henriä kaipaa kun mulla on sut", Senia naurahtaa.
"Totta. Mä en ole lähdössä mihinkään. Tiedäkin, että rakastan sua ihan yhtä paljon, kun tulevaa pikkusisarustasi", Leon muistuttaa.
"Ootko sä sen isä, vai onko sekin Henri?" Senia kysyy.
"Ei, mä olen sen ihan oikea isä", Leon hymähtää.
"No mistä ne vauvat sitten tulee?" Senia kysyy.
"No..tuota..", Leon takeltelee.
"Ei sun tarvitse selittää. Kyllä mä tiedän, juksasin sua", Senia nauraa.

"Mä rakastan sua ihan kauheasti", Senia kuiskaa halatessaan Leonia.
"Niin mäkin sua. Onhan kaikki hyvin?" Leon varmistaa.
"Joojoo, en mä mitään Henriä mieti. Mun pitää mennä nyt leipomaan taas", Senia vastaa.

Leon palaa alakertaan kertomaan keskustelusta Senian kanssa myös Ainolle.
"Ja Seniako ymmärsi heti? Eihän se ole vihainen mulle?" Aino varmistaa.
"Kaikki on hyvin, ei Senia sulle ole vihainen", Leon hymähtää.

"Kiitos", Aino huokaa.
"Eipä mitään", Leon kuiskaa ja suukottaa Ainoa poskelle.

"Leon. Musta tuntuu, että vauva liikahti juuri", Aino henkäisee ja vetäytyy kauemmas.
"Vauvakin tahtoi ilmoittaa, että kaikki hyvin. Meillä on Aino nyt kaikki hyvin", Leon vakuuttelee.


Aivojumi viivästytti osaa eikä se sitten tullutkaan eilen illalla, mutta nyt se on tässä! Tää oli vähän siirtymäosa, mutta lupaan, että jatkossa on niitä tapahtumiakin taas enemmän! 
Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsitte. :)