42. Vaikeita päätöksiä

Päivät lääkäriaikaa odotellessa tuntuvat aivan matelevan. Senia yrittää keskittyä kotiaskareisiin ja pitää itsensä kiireisenä, jotta asia ei olisi koko ajan hänen mielessään. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä raskaus on saanut Senian todella väsyneeksi ja häntä etoo jatkuvasti. Ei ole helppoa silloin unohtaa, mitä on tapahtumassa.

Silti hän ei ole muuttanut mieltään. Kyllä hän ehkä joskus haluaisi saada oman lapsen, mutta ei vielä. Senia haluaa ensin naimisiin ja käydä lukion sekä yliopiston loppuun. Ja omistaa ihanan oman kodin, ei Joelin mummon vanhaa taloa.

Vihdoin kuitenkin koittaa torstai, jolloin Senia pääsee vihdoin lääkärin luokse. Senia puristaa koko bussimatkan sairaalalle Joelia kädestä.
"Mua pelottaa", Senia kuiskaa.
"Kaikki sujuu ihan hyvin, ja jos susta tuntuu ettet halua tehdä sitä, niin kyllä me selvitään", Joel lohduttaa.
"Kyllä mä haluan", Senia hymähtää, vaikka sillä hetkellä hän ei ole enää ollenkaan varma, mitä haluaa.

Pian he ovat perillä sairaalalla. Senia tarttuu Joelia jälleen kädestä kiinni heidän kävellessä kohti ovia.

"Haittaako tämä sua? Haluaisitko sä pitää sen?" Senia kysyy varovaisesti ja pysähtyy hieman ennen ulko-ovea.

"Mä en halua painostaa sua mihinkään. Tiedät varmasti itse parhaiten, mikä susta tuntuu oikealta. Ja ollaanhan me vielä tosi nuoria, kyllä me ehditään", Joel vastaa.
"Mutta sä haluaisit pitää sen?" Senia kysyy.

"Ei mulla erityistä hinkua ole, mutta tuen sua kaikessa. Ja kannan vastuun", Joel vastaa.
"Olenko mä vastuuton, jos en pidä sitä?" Senia kysyy hieman loukkaantuneena.
"Et. Sä tiedät mihin pystyt nyt, ei lapsen pidä syntyä meille, jos me ei pystytä huolehtimaan siitä. Me ehditään kyllä myöhemminkin", Joel huokaa.
"Mutta onko se epäreilua tätä kohtaan, jos me pidetään joskus myöhemmin lapsi, mutta ei tätä?" Senia pohtii.
"Ei. Ja noi kysymykset on tosi vaikeita. Muista vaan, että teet oikein, päätät mitä tahansa", Joel lohduttaa.

"Mä en haluaisi luopua siitä, mutta musta tuntuu etten voi muuta", Senia kuiskaa.
"Sitten me kävellään nyt tonne lääkäriin, vastaat sen kysymyksiin ja saadaan tietää, miten edetään. Olen sun vieressä koko ajan. Myös lääkärin jälkeen", Joel lohduttaa.
"Kiitos", Senia niiskaisee ja huokaa syvään. Ei asia hoidu kuin Joelin sanomalla tavalla - menemällä lääkärin puheille.

Illalla kotona monien kyynelten jälkeen Senia istahtaa tietokoneelle ja päättää hakea takaisin lukioon. Hän päättää suorittaa lukion verkkokursseina mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi pian yliopistoon.

Samalta istumalta hän etsii kirjaston nettisivuilta tarvitsemiaan koulukirjoja ja pistää ne varaukseen. Nyt hän opiskelisi kunnolla ja tunnollisesti. Hänen olisi toteutettava tulevaisuuden suunnitelmansa, kun ei kerran suostunut luonnon tahtoon pitää lasta.

Seuraavana aamuna Senia kertoo suunnitelmistaan myös Joelille.

"Sehän on hienoa! Mutta miten meidän käy, jos sä lähdet yliopistoon. Mä haluaisin mennä ammattikorkeaan ja se on täällä, yliopisto on kaukana", Joel vastaa Senian kerrottua suunnitelmistaan.
"Kyllä me pärjätään. Tulen aina lomilla kotiin ja kyllä meidän suhde senkin kestää, jos se kestää tämänkin kaiken", Senia vastaa.
"Oot oikeassa", Joel myöntyy.

"Musta tuntuu, että mun pitää käydä myös juttelemassa äidin kanssa. En halua olla riidoissa", Senia jatkaa.
"Antaako se sun jäädä tänne mun kanssa, jos nyt meet sinne?" Joel hämmästyy.
"En tiedä.. Mutta mä luulen, että sille on tärkeintä saada tietää, että olen kunnossa. Ja ihan kohta voin kuitenkin muuttaa tänne, kun täytän 18. Jos se ei anna heti lupaa", Senia vastaa.

"Kuulostaa järkevältä. Toivottavasti saat jäädä silti tänne", Joel hymähtää.
"Kyllä mä luulen. Leon on varmaan takonut siihen taas järkeä", Senia naurahtaa.

"Se Leon on kyllä järkevän oloinen tyyppi", Joel vastaa.
"Ihan niinkuin säkin", Senia kuiskaa. Joel kietoo kätensä tytön ympärille ja kiskaisee tämän lähemmäs itseään.

"Sun ansiosta", Joel supattaa ja suukottaa Seniaa poskelle.

"Onnea matkaan, mun täytyy lähteä koululle", Joel hymähtää ja suukottaa vielä Seniaa ennen lähtöään.

Senian lähdön jälkeen muu perhe on ollut huolesta aivan sekaisin, Aino erityisesti. Leon on pitänyt huolta kolmosista ja Fridasta Ainon murehtiessa ja pohtiessa, mitä olisi voinut tehdä tytön kanssa toisin. Iltaisin Leon on saanut rauhoitella, että Senia on turvassa ja ilmoittaa varmasti vielä itsestään.

Ainoa Leonin sanat eivät paljonkaan lohduta. Hän hautaa päivisin murheet puutarhaansa kitkien rikkaruohoja ja pitäen sen kukoistavana. Aina ajoittain hän miettii, mitä ihmettä sanoisi ja tekisi, jos juuri silloin näkisi Senian.

Tuona aamuna Aino on jälleen puutarhan kimpussa, kun Senia saapuu. Senia katsoo pitkään äitinsä selkää, eikä tiedä onko tämä sittenkään hyvä ajatus. Nyt olisi kuitenkin on myöhäistä perua, Aino huomaisi hänet varmasti ennemmin tai myöhemmin.

"Äiti..", Senia huhuilee epävarmasti.

Aino säpsähtää ja kääntyy nopeasti kannoillaan ympäri kuullessaan Senian äänen takaansa. Hetken hän ajattelee sen olevan omia kuvitelmiansa, mutta siinä Senia todella seisoo. Elävänä ja hyväkuntoisen näköisenä.

Alkujärkytyksen jälkeen Aino syöksyy halaamaan tytärtään.
"Äiti mä tukehdun", Senia ähähtää Ainon tiukasta syleilystä.

Aino päästää irti ja alkaa vihdoin hahmottaa, että karkulainen todella seisoo siinä, hänen kotipihallaan.
"Ettäs kehtasitkin lähteä sillä tavalla! Ymmärrätkö sä, miten huollissaan täällä on oltu!? Ei mitään elonmerkkejä sen typerän lapun jälkeen!" Aino paasaa.
"Hei äiti älä viitsi, mä olen hengissä enkä halunnut tulla taas vaan riitelemään", Senia puolustautuu.

"Mulla on kaikki ihan hyvin. Olen taas lukiossa ja käyn illalla ja viikonloppuna töissäkin. Joelkin käy töissä. Me osataan kyllä elää ihan kahdestaankin", Senia kertoo.

"Mutta sun tekosi oli silti harkitsematon. Meidän olisi pitänyt jutella siitä, olet vielä alaikäinen", Aino tuhahtaa.
"Äiti! Se on vaan pari kuukautta enää", Senia ähähtää.

"No totta. Ja teilläkö oikeasti menee siellä hyvin? Ei ole ollut ikävä?" Aino kysyy.
"On mulla teitä ollut ikävä. Mutta ei mun ole tänne ollut ikävä, se on nyt mun koti", Senia vastaa.

"Jos kuvitellaan, että annan sun jäädä sinne asumaan, niin pitäisitkö sä meihin enemmän yhteyttä?" Aino pohtii.
"Tarkoitatko sä, että mä saisin sun puolesta jäädä?" Senia innostuu.
"No oottehan te nytkin pärjännyt. Mutta silti mä haluan painottaa, että sun teko oli väärin", Aino vastaa.

"Mä tiedän, mua kaduttaa. Mutta mä lupaan etten tee mitään tyhmää. Antaisit mun vaan asua siellä. Soittelen vaikka joka päivä", Senia lupaa.

"No hyvä on. Mutta hoidatte sitten talouden ja kaikki muut sellaiset ikävätkin velvollisuudet itse. Tai sitten muutat kotiin takaisin, jos ette pärjää", Aino sanelee ehtoja.

"Sä oot huippu! Kiitos, kiitos, kiitos!" Senia riemuitsee ja halaa äitiänsä tiukasti.
"Pitäähän sun päästä kokeilemaan siipiäsi", Aino hymähtää kyynel silmäkulmassaan.

"Mä lupaan ettet sä pety muhun! Mun pitää mennä hoitamaan lukiojuttuja, mutta mä tuun taas käymään", Senia lupaa ja hyvästelee Ainon.


Näin! Vähän ehkä totuttua lyhyempi osa. Miten jatkuukaan nuoren parin elämä kodissaan, nyt kun Ainoltakin siihen on suostumus? Entä miten tehty abortti vaikuttaa Senian elämään ja ajatuksiin jatkossa? Onko Joel todella niin ihana ettei asia häntä yhtään vaivaa... ;)

41. Kirkuvaa punaista

Aika kuluu kuin siivillä. Ja sen huomaa erityisesti kolmosista, jotka tuntuvat kasvavan päivä päivältä vain nopeammin. Ja he ehtivät joka paikkaan. Ainolla riittää tekemistä kolmosten kanssa, eikä Senia ole uskaltanut kertoa vieläkään Joelista hänelle. Eräänä päivänä hän päättää kuitenkin kertoa äidilleen, vaikka väkisin.

Aino on juuri siivoamassa, kun Senia keskeyttää tämän;
"Äiti, mun pitäisi jutella sun kanssa yhdestä jutusta", Senia aloittaa.
"Niin, kerro vaan".

"Kun tota, sä oot varmaan nähnyt Joelin aina välillä meillä".
"Joo, jatka", Aino vastaa.
"No me seurustellaan", Senia huokaa.

"No sehän on kiva, onneksi olkoon!" Aino onnittelee tytärtään.
"Etkö sä ole yhtään vihainen?" Senia hämmästelee.
"En tietenkään ole", Aino naurahtaa.

"Hyvä..", Senia vastaa lähes kuiskaten.
"Nyt tyttö kerrot, mitä oikein salailet vielä", Aino tenttaa huomatessaan, ettei tyttö ehkä kertonutkaan kaikkea.
"No kun.. mä lopetin lukion kans, kun ei mun aika kaikkeen riitä", Senia paljastaa.

"Arvasin, että tässä on jotain mätää! Nyt tyttöseni haet takaisin kouluun ja unohdat sen Joelin kanssa hengailemisen", Aino kihisee.

"Äiti älä viitsi, mä oon jo seittemäntoista! Ja mä tykkään Joelista", Senia ähähtää.

"Ihan miten vain, mutta sä olet tyttöseni nyt kotiarestissa. Eikä tarvitse havitella mitään vapauksia ennen kuin istut taas koulunpenkillä".

"Sä oot epäreilu! Mä saan itse päättää, mitä koulua mä käyn!" Senia huutaa.
"Joo, mutta et voi vaan lopettaa lukiota sen takia, että tykkäät jostakin pojasta", Aino vastaa.

"Tässä on kyse vähän isommistakin asioista kuule!" Senia hermostuu.
"Ei ole. Sä voit mennä nyt huoneeseesi eikä tästä enää keskustella. Olet kotiarestissa", Aino vastaa tyynesti.

"Äiti kiltti, ymmärtäisit.." Senia anelee.

"Mä ymmärrän kyllä, mutta tää on sun omaksi parhaaksesi", Aino vastaa ja osoittaa ettei keskustelua kannata enää jatkaa, hän ei muuttaisi mieltään.

"Just joo! Mä en ole enää sun tyttäresi!" Senia karjahtaa ja lähtee marssimaan mielenosoituksellisen äänekkäästi kohti yläkertaa ja omaa huonettaan.

Paiskattuaan oven kiinni, Senia istahtaa sängylleen. Että Aino osaakin olla epäreilu! Kyllä hän taas joskus aikoo palata kouluun, mutta juuri nyt se ei kiinnosta Seniaa lainkaan.

Pettymyksen kyyneleet kirvelevät Senian silmissä. Hän ei halua jäädä tänne enää hetkeksikään Ainon määräiltäväksi. Hän on jo melkein täysi-ikäinen ja osaa kyllä huolehtia omista asioistaan ilman äitinsä paapomista. Silloin Senia saa hyvän ajatuksen.

Hän nousee salamana sängyltään ja kaivaa puhelimensa esille. Hän näpyttelee loppu illan tekstiviestejä Joelille. Yhdessä he keksivät mitä loistavimman suunnitelman...

Kahden viikon kuluttua:

Senia seisoo Joelin kanssa vanhan mökin edustalla.
"Voidaanko me varmasti jäädä tänne?" Senia utelee.
"Joo. Tää on mun mummin vanha koti, mutta mummi on vanhainkodissa. Sain luvan, että me voidaan muuttaa tänne", Joel lupaa.
"Voi, se on niin kaunis!" Senia henkäisee.

"Se on niin kodikas", Senia kuiskaa-

"Kiitos Joel", Senia huokaa ja suukottaa poikaa poskelle.
"Kerroithan sun vanhemmille, että lähdet?" Joel varmistaa.
"Joo mä jätin lapun, ettei niiden tarvitse huolestua", Senia lupaa.

"Mä haluan ikuistaa tän hetken, tule", Joel naurahtaa ja kaivaa puhelimen taskustaan.
"Meidän eka yhteinen koti", Senia hymyilee onnessaan.

Illalla pari käpertyy sohvalle ihailemaan takkatulta - ja nauttimaan toistensa seurasta ilman, että kukaan tulisi heitä häiritsemään.

"Tää on kyllä aika vanha talo, saadaanko me remontoida tätä?" Senia kysyy.
"Joo, mutta annetaan tän olla nyt näin, eikä meillä ole rahaa", Joel vastaa, "menen huomenna haastatteluun sinne kahvilaan".
"Ja mä menen sinne kylpylään", Senia vastaa.

"Kunhan muistat mennä haastateltavaksi etkä nautiskelemaan kylpylähoidoista", Joel nauraa.
"Oot ihan hävytön!" Senia tuhahtaa.

"Kunhan vähän kiusaan", Joel hekottaa ja tönäisee Senian alas sohvalta.
"Kehtaatkin!" Senia kikattaa Joelin haudatessa tämän suukkoihin.

"Odotas vaan", Joel naurahtaa.

Kuukauden kuluttua:

Senia istuu aamulla paniikissa kylpyhuoneessa. Hänellä on ollut viime aikoina omituinen olo, eikä kuukautisiakaan ole näykynyt pitkään aikaan. Voihan se johtua viimeisten viikkojen stressistä, mutta Senia haluaa varmistaa, ettei kyse ole mistään muusta. Minuutit tuntuvat piinaavan pitkiltä.

Lopulta on aika tarkistaa, mitä testi näyttää.
"Eikä, ei voi olla..." Senia kauhistuu. Hän tuijottaa kahta räikyvän punaista viivaa tikussa, eikä ole uskoa silmiään. Se ei voi olla mahdollista, ei vain voi.

Järkyttyneenä hän istahtaa takaisin pöntön kannelle. Ei tässä näin pitänyt käydä.
"Joko teit sen?" Joel huhuilee oven takaa.
"Joo.." Senia vastaa vaisusti.
"Avaa ovi", Joel vaatii. Senia nousee pöntöltä ja kävelee ovelle kuin unessa, hän ei tunne mitään.

"Näytät järkyttyneeltä. Mitä se testi näytti?" Joel utelee.

"No että mä olen raskaana!" Senia parahtaa ja purskahtaa samalla itkuun.

"Hei, kyllä kaikki järjestyy. Mä olen tässä", Joel kuiskaa.

"Älä, mulla on kamala olo. En mä halua lasta, en nyt, en ainakaan vielä", Senia nyyhkii.
"Sitten pitää tehdä abortti, kyllä mä tuen sua ja olen tässä koko ajan", Joel rauhoittelee.

"Etkö sä jätäkään mua? Tai tuomitse mua, kun mä en halua pitää tätä?" Senia hämmentyy ja katsoo ensimmäistä kertaa Joelia silmiin.
"En tietenkään", Joel vastaa.

"En mä tahallani.." Senia sopertaa.
"Et tietenkään. Eikä se ole yksin sun syytäsi", Joel lohduttaa, "tules tänne".

Joel vetää Senian lähelleen ja suukottaa tyttöä otsalle.
"Me selvitään tästä kyllä yhdessä. Mä voin soittaa ja varata sen ajan lääkärille, ja tulen sun mukaan", Joel lupaa.
"Varmasti?"
"Ihan varmasti".


Tadaa, olkaapas hyvä! Tässä kävi vähän monta mutkaa matkassa, mutta nyt on osa tässä! Kertokaa ihmeessä, mitä piditte tästä käänteestä. Entä mitä mahtaa tuumata asiasta Aino, ja miten käykään tämän nuoren pariskunnan... ;)