41. Kirkuvaa punaista

Aika kuluu kuin siivillä. Ja sen huomaa erityisesti kolmosista, jotka tuntuvat kasvavan päivä päivältä vain nopeammin. Ja he ehtivät joka paikkaan. Ainolla riittää tekemistä kolmosten kanssa, eikä Senia ole uskaltanut kertoa vieläkään Joelista hänelle. Eräänä päivänä hän päättää kuitenkin kertoa äidilleen, vaikka väkisin.

Aino on juuri siivoamassa, kun Senia keskeyttää tämän;
"Äiti, mun pitäisi jutella sun kanssa yhdestä jutusta", Senia aloittaa.
"Niin, kerro vaan".

"Kun tota, sä oot varmaan nähnyt Joelin aina välillä meillä".
"Joo, jatka", Aino vastaa.
"No me seurustellaan", Senia huokaa.

"No sehän on kiva, onneksi olkoon!" Aino onnittelee tytärtään.
"Etkö sä ole yhtään vihainen?" Senia hämmästelee.
"En tietenkään ole", Aino naurahtaa.

"Hyvä..", Senia vastaa lähes kuiskaten.
"Nyt tyttö kerrot, mitä oikein salailet vielä", Aino tenttaa huomatessaan, ettei tyttö ehkä kertonutkaan kaikkea.
"No kun.. mä lopetin lukion kans, kun ei mun aika kaikkeen riitä", Senia paljastaa.

"Arvasin, että tässä on jotain mätää! Nyt tyttöseni haet takaisin kouluun ja unohdat sen Joelin kanssa hengailemisen", Aino kihisee.

"Äiti älä viitsi, mä oon jo seittemäntoista! Ja mä tykkään Joelista", Senia ähähtää.

"Ihan miten vain, mutta sä olet tyttöseni nyt kotiarestissa. Eikä tarvitse havitella mitään vapauksia ennen kuin istut taas koulunpenkillä".

"Sä oot epäreilu! Mä saan itse päättää, mitä koulua mä käyn!" Senia huutaa.
"Joo, mutta et voi vaan lopettaa lukiota sen takia, että tykkäät jostakin pojasta", Aino vastaa.

"Tässä on kyse vähän isommistakin asioista kuule!" Senia hermostuu.
"Ei ole. Sä voit mennä nyt huoneeseesi eikä tästä enää keskustella. Olet kotiarestissa", Aino vastaa tyynesti.

"Äiti kiltti, ymmärtäisit.." Senia anelee.

"Mä ymmärrän kyllä, mutta tää on sun omaksi parhaaksesi", Aino vastaa ja osoittaa ettei keskustelua kannata enää jatkaa, hän ei muuttaisi mieltään.

"Just joo! Mä en ole enää sun tyttäresi!" Senia karjahtaa ja lähtee marssimaan mielenosoituksellisen äänekkäästi kohti yläkertaa ja omaa huonettaan.

Paiskattuaan oven kiinni, Senia istahtaa sängylleen. Että Aino osaakin olla epäreilu! Kyllä hän taas joskus aikoo palata kouluun, mutta juuri nyt se ei kiinnosta Seniaa lainkaan.

Pettymyksen kyyneleet kirvelevät Senian silmissä. Hän ei halua jäädä tänne enää hetkeksikään Ainon määräiltäväksi. Hän on jo melkein täysi-ikäinen ja osaa kyllä huolehtia omista asioistaan ilman äitinsä paapomista. Silloin Senia saa hyvän ajatuksen.

Hän nousee salamana sängyltään ja kaivaa puhelimensa esille. Hän näpyttelee loppu illan tekstiviestejä Joelille. Yhdessä he keksivät mitä loistavimman suunnitelman...

Kahden viikon kuluttua:

Senia seisoo Joelin kanssa vanhan mökin edustalla.
"Voidaanko me varmasti jäädä tänne?" Senia utelee.
"Joo. Tää on mun mummin vanha koti, mutta mummi on vanhainkodissa. Sain luvan, että me voidaan muuttaa tänne", Joel lupaa.
"Voi, se on niin kaunis!" Senia henkäisee.

"Se on niin kodikas", Senia kuiskaa-

"Kiitos Joel", Senia huokaa ja suukottaa poikaa poskelle.
"Kerroithan sun vanhemmille, että lähdet?" Joel varmistaa.
"Joo mä jätin lapun, ettei niiden tarvitse huolestua", Senia lupaa.

"Mä haluan ikuistaa tän hetken, tule", Joel naurahtaa ja kaivaa puhelimen taskustaan.
"Meidän eka yhteinen koti", Senia hymyilee onnessaan.

Illalla pari käpertyy sohvalle ihailemaan takkatulta - ja nauttimaan toistensa seurasta ilman, että kukaan tulisi heitä häiritsemään.

"Tää on kyllä aika vanha talo, saadaanko me remontoida tätä?" Senia kysyy.
"Joo, mutta annetaan tän olla nyt näin, eikä meillä ole rahaa", Joel vastaa, "menen huomenna haastatteluun sinne kahvilaan".
"Ja mä menen sinne kylpylään", Senia vastaa.

"Kunhan muistat mennä haastateltavaksi etkä nautiskelemaan kylpylähoidoista", Joel nauraa.
"Oot ihan hävytön!" Senia tuhahtaa.

"Kunhan vähän kiusaan", Joel hekottaa ja tönäisee Senian alas sohvalta.
"Kehtaatkin!" Senia kikattaa Joelin haudatessa tämän suukkoihin.

"Odotas vaan", Joel naurahtaa.

Kuukauden kuluttua:

Senia istuu aamulla paniikissa kylpyhuoneessa. Hänellä on ollut viime aikoina omituinen olo, eikä kuukautisiakaan ole näykynyt pitkään aikaan. Voihan se johtua viimeisten viikkojen stressistä, mutta Senia haluaa varmistaa, ettei kyse ole mistään muusta. Minuutit tuntuvat piinaavan pitkiltä.

Lopulta on aika tarkistaa, mitä testi näyttää.
"Eikä, ei voi olla..." Senia kauhistuu. Hän tuijottaa kahta räikyvän punaista viivaa tikussa, eikä ole uskoa silmiään. Se ei voi olla mahdollista, ei vain voi.

Järkyttyneenä hän istahtaa takaisin pöntön kannelle. Ei tässä näin pitänyt käydä.
"Joko teit sen?" Joel huhuilee oven takaa.
"Joo.." Senia vastaa vaisusti.
"Avaa ovi", Joel vaatii. Senia nousee pöntöltä ja kävelee ovelle kuin unessa, hän ei tunne mitään.

"Näytät järkyttyneeltä. Mitä se testi näytti?" Joel utelee.

"No että mä olen raskaana!" Senia parahtaa ja purskahtaa samalla itkuun.

"Hei, kyllä kaikki järjestyy. Mä olen tässä", Joel kuiskaa.

"Älä, mulla on kamala olo. En mä halua lasta, en nyt, en ainakaan vielä", Senia nyyhkii.
"Sitten pitää tehdä abortti, kyllä mä tuen sua ja olen tässä koko ajan", Joel rauhoittelee.

"Etkö sä jätäkään mua? Tai tuomitse mua, kun mä en halua pitää tätä?" Senia hämmentyy ja katsoo ensimmäistä kertaa Joelia silmiin.
"En tietenkään", Joel vastaa.

"En mä tahallani.." Senia sopertaa.
"Et tietenkään. Eikä se ole yksin sun syytäsi", Joel lohduttaa, "tules tänne".

Joel vetää Senian lähelleen ja suukottaa tyttöä otsalle.
"Me selvitään tästä kyllä yhdessä. Mä voin soittaa ja varata sen ajan lääkärille, ja tulen sun mukaan", Joel lupaa.
"Varmasti?"
"Ihan varmasti".


Tadaa, olkaapas hyvä! Tässä kävi vähän monta mutkaa matkassa, mutta nyt on osa tässä! Kertokaa ihmeessä, mitä piditte tästä käänteestä. Entä mitä mahtaa tuumata asiasta Aino, ja miten käykään tämän nuoren pariskunnan... ;)