maanantai 7. heinäkuuta 2014

42. Vaikeita päätöksiä


Päivät lääkäriaikaa odotellessa tuntuvat aivan matelevan. Senia yrittää keskittyä kotiaskareisiin ja pitää itsensä kiireisenä, jotta asia ei olisi koko ajan hänen mielessään. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä raskaus on saanut Senian todella väsyneeksi ja häntä etoo jatkuvasti. Ei ole helppoa silloin unohtaa, mitä on tapahtumassa.


Silti hän ei ole muuttanut mieltään. Kyllä hän ehkä joskus haluaisi saada oman lapsen, mutta ei vielä. Senia haluaa ensin naimisiin ja käydä lukion sekä yliopiston loppuun. Ja omistaa ihanan oman kodin, ei Joelin mummon vanhaa taloa.


Vihdoin kuitenkin koittaa torstai, jolloin Senia pääsee vihdoin lääkärin luokse. Senia puristaa koko bussimatkan sairaalalle Joelia kädestä.
"Mua pelottaa", Senia kuiskaa.
"Kaikki sujuu ihan hyvin, ja jos susta tuntuu ettet halua tehdä sitä, niin kyllä me selvitään", Joel lohduttaa.
"Kyllä mä haluan", Senia hymähtää, vaikka sillä hetkellä hän ei ole enää ollenkaan varma, mitä haluaa.


Pian he ovat perillä sairaalalla. Senia tarttuu Joelia jälleen kädestä kiinni heidän kävellessä kohti ovia.


"Haittaako tämä sua? Haluaisitko sä pitää sen?" Senia kysyy varovaisesti ja pysähtyy hieman ennen ulko-ovea.


"Mä en halua painostaa sua mihinkään. Tiedät varmasti itse parhaiten, mikä susta tuntuu oikealta. Ja ollaanhan me vielä tosi nuoria, kyllä me ehditään", Joel vastaa.
"Mutta sä haluaisit pitää sen?" Senia kysyy.


"Ei mulla erityistä hinkua ole, mutta tuen sua kaikessa. Ja kannan vastuun", Joel vastaa.
"Olenko mä vastuuton, jos en pidä sitä?" Senia kysyy hieman loukkaantuneena.
"Et. Sä tiedät mihin pystyt nyt, ei lapsen pidä syntyä meille, jos me ei pystytä huolehtimaan siitä. Me ehditään kyllä myöhemminkin", Joel huokaa.
"Mutta onko se epäreilua tätä kohtaan, jos me pidetään joskus myöhemmin lapsi, mutta ei tätä?" Senia pohtii.
"Ei. Ja noi kysymykset on tosi vaikeita. Muista vaan, että teet oikein, päätät mitä tahansa", Joel lohduttaa.


"Mä en haluaisi luopua siitä, mutta musta tuntuu etten voi muuta", Senia kuiskaa.
"Sitten me kävellään nyt tonne lääkäriin, vastaat sen kysymyksiin ja saadaan tietää, miten edetään. Olen sun vieressä koko ajan. Myös lääkärin jälkeen", Joel lohduttaa.
"Kiitos", Senia niiskaisee ja huokaa syvään. Ei asia hoidu kuin Joelin sanomalla tavalla - menemällä lääkärin puheille.


Illalla kotona monien kyynelten jälkeen Senia istahtaa tietokoneelle ja päättää hakea takaisin lukioon. Hän päättää suorittaa lukion verkkokursseina mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi pian yliopistoon.


Samalta istumalta hän etsii kirjaston nettisivuilta tarvitsemiaan koulukirjoja ja pistää ne varaukseen. Nyt hän opiskelisi kunnolla ja tunnollisesti. Hänen olisi toteutettava tulevaisuuden suunnitelmansa, kun ei kerran suostunut luonnon tahtoon pitää lasta.


Seuraavana aamuna Senia kertoo suunnitelmistaan myös Joelille.


"Sehän on hienoa! Mutta miten meidän käy, jos sä lähdet yliopistoon. Mä haluaisin mennä ammattikorkeaan ja se on täällä, yliopisto on kaukana", Joel vastaa Senian kerrottua suunnitelmistaan.
"Kyllä me pärjätään. Tulen aina lomilla kotiin ja kyllä meidän suhde senkin kestää, jos se kestää tämänkin kaiken", Senia vastaa.
"Oot oikeassa", Joel myöntyy.


"Musta tuntuu, että mun pitää käydä myös juttelemassa äidin kanssa. En halua olla riidoissa", Senia jatkaa.
"Antaako se sun jäädä tänne mun kanssa, jos nyt meet sinne?" Joel hämmästyy.
"En tiedä.. Mutta mä luulen, että sille on tärkeintä saada tietää, että olen kunnossa. Ja ihan kohta voin kuitenkin muuttaa tänne, kun täytän 18. Jos se ei anna heti lupaa", Senia vastaa.


"Kuulostaa järkevältä. Toivottavasti saat jäädä silti tänne", Joel hymähtää.
"Kyllä mä luulen. Leon on varmaan takonut siihen taas järkeä", Senia naurahtaa.


"Se Leon on kyllä järkevän oloinen tyyppi", Joel vastaa.
"Ihan niinkuin säkin", Senia kuiskaa. Joel kietoo kätensä tytön ympärille ja kiskaisee tämän lähemmäs itseään.


"Sun ansiosta", Joel supattaa ja suukottaa Seniaa poskelle.


"Onnea matkaan, mun täytyy lähteä koululle", Joel hymähtää ja suukottaa vielä Seniaa ennen lähtöään.


Senian lähdön jälkeen muu perhe on ollut huolesta aivan sekaisin, Aino erityisesti. Leon on pitänyt huolta kolmosista ja Fridasta Ainon murehtiessa ja pohtiessa, mitä olisi voinut tehdä tytön kanssa toisin. Iltaisin Leon on saanut rauhoitella, että Senia on turvassa ja ilmoittaa varmasti vielä itsestään.


Ainoa Leonin sanat eivät paljonkaan lohduta. Hän hautaa päivisin murheet puutarhaansa kitkien rikkaruohoja ja pitäen sen kukoistavana. Aina ajoittain hän miettii, mitä ihmettä sanoisi ja tekisi, jos juuri silloin näkisi Senian.


Tuona aamuna Aino on jälleen puutarhan kimpussa, kun Senia saapuu. Senia katsoo pitkään äitinsä selkää, eikä tiedä onko tämä sittenkään hyvä ajatus. Nyt olisi kuitenkin on myöhäistä perua, Aino huomaisi hänet varmasti ennemmin tai myöhemmin.


"Äiti..", Senia huhuilee epävarmasti.


Aino säpsähtää ja kääntyy nopeasti kannoillaan ympäri kuullessaan Senian äänen takaansa. Hetken hän ajattelee sen olevan omia kuvitelmiansa, mutta siinä Senia todella seisoo. Elävänä ja hyväkuntoisen näköisenä.


Alkujärkytyksen jälkeen Aino syöksyy halaamaan tytärtään.
"Äiti mä tukehdun", Senia ähähtää Ainon tiukasta syleilystä.


Aino päästää irti ja alkaa vihdoin hahmottaa, että karkulainen todella seisoo siinä, hänen kotipihallaan.
"Ettäs kehtasitkin lähteä sillä tavalla! Ymmärrätkö sä, miten huollissaan täällä on oltu!? Ei mitään elonmerkkejä sen typerän lapun jälkeen!" Aino paasaa.
"Hei äiti älä viitsi, mä olen hengissä enkä halunnut tulla taas vaan riitelemään", Senia puolustautuu.


"Mulla on kaikki ihan hyvin. Olen taas lukiossa ja käyn illalla ja viikonloppuna töissäkin. Joelkin käy töissä. Me osataan kyllä elää ihan kahdestaankin", Senia kertoo.


"Mutta sun tekosi oli silti harkitsematon. Meidän olisi pitänyt jutella siitä, olet vielä alaikäinen", Aino tuhahtaa.
"Äiti! Se on vaan pari kuukautta enää", Senia ähähtää.


"No totta. Ja teilläkö oikeasti menee siellä hyvin? Ei ole ollut ikävä?" Aino kysyy.
"On mulla teitä ollut ikävä. Mutta ei mun ole tänne ollut ikävä, se on nyt mun koti", Senia vastaa.


"Jos kuvitellaan, että annan sun jäädä sinne asumaan, niin pitäisitkö sä meihin enemmän yhteyttä?" Aino pohtii.
"Tarkoitatko sä, että mä saisin sun puolesta jäädä?" Senia innostuu.
"No oottehan te nytkin pärjännyt. Mutta silti mä haluan painottaa, että sun teko oli väärin", Aino vastaa.


"Mä tiedän, mua kaduttaa. Mutta mä lupaan etten tee mitään tyhmää. Antaisit mun vaan asua siellä. Soittelen vaikka joka päivä", Senia lupaa.


"No hyvä on. Mutta hoidatte sitten talouden ja kaikki muut sellaiset ikävätkin velvollisuudet itse. Tai sitten muutat kotiin takaisin, jos ette pärjää", Aino sanelee ehtoja.

"Sä oot huippu! Kiitos, kiitos, kiitos!" Senia riemuitsee ja halaa äitiänsä tiukasti.
"Pitäähän sun päästä kokeilemaan siipiäsi", Aino hymähtää kyynel silmäkulmassaan.


"Mä lupaan ettet sä pety muhun! Mun pitää mennä hoitamaan lukiojuttuja, mutta mä tuun taas käymään", Senia lupaa ja hyvästelee Ainon.


Näin! Vähän ehkä totuttua lyhyempi osa. Miten jatkuukaan nuoren parin elämä kodissaan, nyt kun Ainoltakin siihen on suostumus? Entä miten tehty abortti vaikuttaa Senian elämään ja ajatuksiin jatkossa? Onko Joel todella niin ihana ettei asia häntä yhtään vaivaa... ;)

12 kommenttia:

  1. Oo. Raskaita päätöksiä noin nuorille. Ainakin Senia alkaa selvittämään elämänsä suuntaa, mutta mitä Joel todella ajattelee Senian päätöksistä? Ja mitä yliopisto tekee nuorien suhteelle jos Senia sinne lähtee? Kestävätkö he eron?
    Aino otti tilanteen kyllä hienosti haltuun tossa lopussa. Yllättävän hyvin oikeastaan, kun ajatellaan, että tytär on ollut kateissa pitkään.
    Hyvä osa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä oli tarpeeksi Senialle, jotta miettisi todella elämänsä kuntoon pistämistä ja mikä oikeasti on tärkeää.. Ehkä. ;) Paljon on ihan varmasti kuitenkin luvassa, sen voin luvata! Ei mene ihan totutun, "helpon" kaavan kautta Senialla ja Joelilla.. ;)
      Kiitos!

      Poista
  2. et kai oo lopettanu, ku susta ei oo pitkään aikaan kuulunu? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole! :) nää jatkuvat helteet on vaan vienyt voimat enkä ole jaksanut pahemmin olla koneella. Ja tää maha tekee siitä muutenkin haasteellista, jatkan kyllä heti kun jaksan ja pystyn! :)

      Poista
  3. Millon taas tulee? :) En malttais oottaa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lukijoita vielä on, teen mielelläni uuden kirjoituksen tässä heti kun saan valmiiksi! :--)

      Poista
  4. Et kai ole lopettanut :o En ole nähnyt seuraavaa postinkia pitkään aikaan..

    (öh.. eka kerta ku viitin kommentoida sun blogiin, älä syö :c)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lopettanut, jos tarinaa vielä tän tauon jälkeen joku lukee!! :) Oon pahoillani pitkästä tauosta!
      Enkä tietenkään syö, kiva kun kommentoit! :)

      Poista
  5. Eikö tää enää jatku...?

    VastaaPoista
  6. Millon tähän tulis uusia osia?

    VastaaPoista