13. Kavereita vai ei?

Uusi kaupunki ja uudelta pohjalta aloittaminen on koko perheestä ehkä Tomille suurin ja kiinnostavin asia. Hänellä ei ole koskaan ollut ystäviä ja koulussa vain kiusaajat antoivat huomiota. Tällä kertaa hän päättää ottaa ohjat itse käsiinsä ja lähtee kiertelemään uutta kaupunkia ja naapurustoaan. Edes muutama tuttavuus olisi suuri plussa ensimmäisenä koulupäivänä.
Kaikeksi riemuksi hän törmääkin kävelyllään postia hakemassa olleeseen poikaan. Tomia jännittää, poika on hieman epätavallisen näköinen, ainakin verrattuna vanhan kotikaupungin nuoriin.

"Hei anteeksi!" Tom aloittaa. Mutta hän ei enää tiedäkään, mitä sanoa.
"No moi vaan sullekin. Mitä asiaa?" poika tuhahtaa hieman kiukkuisen oloisena.
"Ööh. Ajattelin vaan kysyä, että missä täällä mahtaa olla lähin uimaranta?" Tom keksii pikaisesti.
"No ihan toisella puolella kaupunkia. Mitä sä uimarannalla, näin pilvisenä päivänä?" poika ihmettelee.

"Äh en mä mitään. Ajattelin tulla vaan sanomaan moi", Tom paljastaa.
"Ai. No moi. Mä oon Jens", poika esittäytyy.
"Tom. Me muutettiin tänne juuri enkä tunne täältä vielä ketään".

"Tuutko sä meidän kouluun?" Jens kysyy.
"Kyllä kai. Aloitan ekalla, ollaankohan me samalla luokalla?"
"Varmaan. Ei meidän koulussa ole kuin yksi luokka", Jens nauraa.
"Tuota. Tää on vähän tyhmä kysymys, mutta voisitko sä olla vihaamatta mua?" Tom töksäyttää. Hän katuu sanojansa oitis, sillä Jens näyttää ensin hyvin huvittuneelta ennen kuin vakavoituu.
"Kuule, ei mulla ole tapana vihata ketään".

"Ai.Tai siis tosi kiva!" Tom riemastuu.
"Hei soita mulle aamulla niin mennään vaikka yhtä matkaa kouluun", Jens ehdottaa. Hän luettelee Tomille numeronsa, joka näpyttää numeron upouuteen puhelimeensa.
Numeroiden vaihtamisen jälkeen pojat intoutuvat vielä juttelemaan niistä näistä. On selvää, että he tulevat hyvin toimeen. Kotiin lähtiessään Tomilla on hyvä tunne, ehkä hän voisi saada ensimmäisen ystävänsä.

Viikot vierivät ja poikien välit ovat koko ajan vain lähentyneet. He kävelevät joka päivä yhtä matkaa koulusta kotiin ja jäävät monesti vielä Jensin ovelle juttelemaan. Tomilla on tapana näyttää youtubesta löytämiään hauskoja videoita Jensille, jolloin molemmat nauravat kippurassa.

Eräänä perjantaina tavallisen koulupäivän jälkeen ystävykset ovat jälleen saapuneet Jensin ovelle.
"Tuota.. Haluaisitko sä tulla käymään meillä?" Tom ehdottaa varovaisesti. Häntä jännittää kutsua ketään luokseen.
"Kyllä mä voin tulla", Jens lupautuu.

Jensin äiti lupautuu viemään pojat Tomin luokse lähtiessään kauppaan. Yleensä pojat juttelevat eikä hiljaista hetkeä löydy, mutta nyt kumpikaan ei sano sanaakaan. Tomia jännittää ensimmäinen kaverivierailu - mutta mikä ihme Jensiä vaivaa?

"Tätä on tosi vaikee kertoo", Jens aloittaa yllättäen, kun pojat ovat päässeet Tomin luokse. Tomia alkaa pelottaa, mitä Jens on sanomassa. Että Jens on teeksennellyt kaiken ja nyt aikoo kertoa kaikille koulussa jotakin noloa?
"Jätkät ei kai koskan sano tätä, mutta sä oot tosi mukava.. Ja kai mä voin sanoa sua mun kaveriksi?" Jens takeltelee.
"Oot outo. Tottakai sä saat sanoa mua kaveriksi ja sä oot kans mukava", Tom naurahtaa.

"Ootsä ihan varma? Kun ennen kaikki on vaan kiusannut mua ja sitten sä vaan.. ilmestyit", Jens jatkaa.
"No sitten meillä on samanlainen historia", Tom hymähtää hieman kummastuneena, Jenskö kiusattu?
"No eikä! Miks sua kiusattiin?" Jens hämmentyy.
"Kato mua, mähän oon tällänen valas! Ja siellä, mistä olen kotoisin olisi pitänyt tykätä jalkapallosta ja kerätä itselleen mahdollisimman monta tyttöä", Tom huokaa, "miksi sua?"
"No tuota se liittyy niihin tyttöihin.. Kun mä en oikein tykkää tytöistä", Jens kertoo posket punoittaen.

"Ei se haittaa mua ainakaan", Tom hymähtää.
"Eikö varmasti? Ihan totta kyllä mä ymmärrän jos.."
"Hiljaa. Ei haittaa. Mitä jos pelattaisi jotain peliä, kaveri", Tom ehdottaa. Jens suostuu leveä hymy huulillaan.

"Öö miten tätä pelataan? En tajua tästä mitään!" Jens hermoilee. Tom selittää pelin idean ja peliohjaimen toiminnan alusta alkaen. Hänestä on hauskaa saada pelikaveri, vaikka yksin ja verkossa pelaaminen onkin ollut hauskaa.

Eikä aikaakaan, kun Jens on saanut ideasta kiinni ja alkaa nauttia pelaamisesta. Kummatkin ovat kuin naulittuja televisioon.
"Lähdetään ruokakauppaan isän ja Leahin kanssa, tuutteko mukaan?" Janet tulee kysymään.
"Ei me jäädään tänne", Tom vastaa Jensinkin puolesta eikä edes hetkeksi irroita katsettaan ruudusta. Janet kohauttaa olkiaan ja muu perhe lähtee.

"Me jäätiin sitten kahdestaan", Tom hymähtää. Pojat lopettavat pelin, sillä televisiosta on alkamassa illan elokuva, joka Tomilla on tapana aina katsoa.
"Näköjään", Jens huokaa. Jens vaikuttaa omituiselta, hiljaiselta.

"Kaikki on hei ihan hyvin. En mä vieläkään pure", Tom naurahtaa varovaisesti tarkkaillen Jensin reaktiota.
"No et niin. Anteeksi", Jens hymähtää ja hymyilee hiukan.

"Rentoudus nyt, tää on hyvä leffa", Tom yrittää rohkaista ystäväänsä ja kaappaa tämän kainaloonsa pörröttäen Jensin hiuksia. Jens nauraa varovaisesti.
"Kiitos", hän kuiskaa.
"Mistä?" Tom hämmästelee.
"No ihan vaan siitä, että oot siinä".

"Eipä kestä, kai", Tom naurahtaa.
"Kuule. Kun sä sanoit ettet pure.. Niin entä jos mä juuri toivoisinkin, että sä purisit", Jens aloittaa.
"Ai. Mitä sä tarkoitat?" Tom hämmentyy.

Jens ei kuitenkaan sano mitään. Hän painautuu vain lähemmäs. Tom sulkee silmänsä ja niin se vain tapahtuu, Jens painaa huulensa vasten Tomin huulia. Varovaisesti ja nopeasti vain, ennen kuin irroittaa.

"Anteeksi", Jens kuiskaa ja puna kohoaa tämän poskille.
"Älä pyytele", Tom rauhoittelee ja kaappaa Jensin tiukempaan halaukseen.
"Etkö sä..", Jens yrittää.
"En. Älä nyt pilaa tätä hetkeä olemalla hupsu". Tom hiljentää Jensin suukottamalla tämän otsaa.

Kello on kuitenkin paljon ja Jensin on lähdettävä kotiin.
"Mulla oli tosi ihana ilta", hän huokaa.
"Niin mullakin. Mutta voidaanko olla vielä kertomatta kenellekään?" Tom ehdottaa varovaisesti.
"Tietenkin. Ei meillä ole kiire", Jens vuorostaan rauhoittelee. Niinpä pojat halaavat vielä hyvästeiksi ennen kuin Jens lähtee ja Tom jää katsomaan elokuvan loppuun. Hän ei kuitenkaan osaa keskittyä enää elokuvaan, sillä hänen vatsansa tuntuu olevan täynnä perhosia ja hänestä tuntuu, kuin olisi itsekin lähdössä lentoon.

---

Tää osa oli keskittynyt nyt ihan vain Tomiin, mutta mitä tykkäätte? Seuraavassa osassa myös kuulumisia perheen muilta jäseniltä!