16. Kaasua ja kukkasia

Poikkeuksellisesti Tom saa aamulla Hakulta kyydin koululle, sillä tämä on matkalla galleriaan toimittamaan muutamaa teosta näyttelyä varten. Kyseessä on ensimmäinen Hakun oma näyttely. Haku kertoo näyttelystä innoissaan, mutta Tom ei osaa keskittyä isänsä kuuntelemiseen. Häntä jännittää, mitä Jens mahtaa sanoa uudesta hiustyylistä - tai vaatteista. Entä, jos Jens ei tykkääkään?

Jännityksestä kankeana hän astuu ovista sisälle. Luokassa on hiljaista, kun hän saapuu hieman viimetipassa. Muutamat tytöt supisevat jotakin, mutta Tom jatkaa matkaansa omalle paikalleen luokan perälle. Jens ei ole vielä tullut.

Eikä Jensiä näy koko päivänä. Tomia alkaa jo harmittaa, yleensä Jens on ilmoittanut poissaoloistaan hänelle. Edes iltapäivän retkelle poika ei viitsi saapua ja Tominon istuttava opettajan vieressä.

Koulusta päästyään Tom päättää ottaa vihdoin äitinsä kanssa puheeksi autokoulun. Hän on haaveillut siitä jo kauan ja pian on hänen syntymäpäivänsä.
"Äiti. Mä haluaisin aloittaa autokoulun", Tom aloittaa.
"Sehän on kallista", Janet huokaa.

"Mutta sitten teidän ei tarvitsisi kuskata mua joka paikkaan", Tom yrittää.
"Eihän me kuskata nytkään, kun sä kävelet ja kuljet julkisilla", Janet naurahtaa.
"Äiti hei, kaikki muutkin saa ajokortin synttärilahjaksi", Tom harmistuu.

"Ja se tulee halvemmaksi, jos toinen teistä opettaa mua ajamaan. Mä lupaan olla tarkkaavainen ja hyvä oppilas", Tom yrittää vielä.

"No olkoon menneeksi. Sen piti olla kyllä yllätys, mutta olit saamassa autoa synttärilahjaksi. Sillä me voidaan harjoitella ajamaan, mä opetan", Janet paljastaa.
"Voidaanko aloittaa nyt heti?" Tom riemastuu.
"Kengät jalkaan vaan niin mennään".

He hakevat uuden valkoisen auton naapurin pihasta, jonne Janet oli saanut luvan auton parkkeerata ennen kuin Tom sai tietää autosta. Tom istuu jännittyneenä ratissa, kun he käyvät ensin läpi autoa ja harjoittelevat parkkipaikalla ihan alkeita.

Tom on nopea oppimaan ja pian hän saakin ajaa jo liikenteessä. Onhan hän aluksi hyvin varovainen kuski, mutta ei pahin liikenteen tukos. Seuraavat iltapäivät Tom kuluttaakin ahkerasti auton ratissa aivan innoissaan.

Vihdoin perjantaina hän malttaa jättää ajamisen ja päättää soittaa Jensille. Jens on ollut koko viikon sairaana kotona, mutta tänään hän oli viettänyt vain kuumeetonta lepopäivää. Tom päättää yrittää, suostuisiko Jens lähtemään ulos.

"Moi Jens. Mikä vointi?" Tom aloittaa.
"Ihan okei. Oikeastaan aika normaali, vähän väsyttää", Jens vastaa. Hän kuulostaa juuri heränneeltä.

"Ajattelin, että lähtisitkö mun knssa ulos tänään, ihan kohta?" Tom ehdottaa.
"Onks ne treffit?" Jens kysyy.
"Jos sä tahdot niin", Tom lupaa.

"Voishan ne ollakin", Jens hymähtää salaperäisesti.
"Hienoa! Nähdään puistossa tunnin päästä?"
"Sovittu!" Jens riemastuu ja sulkee puhelun.

Tunnin päästä Tom suuntaa puistoon. Saapuessaan hän näkee Jensin odottamassa suihkulähteen luona ja häntä alkaa jälleen jännittää. Nyt Jens näkisi hänen uuden tyylinsä.
"Vau, eihän sua ole tunnistaa", Jens hämmentyy nähdessään Tomin.
"Kyllästyin siihen vanhaan nukkavieruun ulkonäkööni.." Tom sopertaa.
"Toi on kuule tosi makee toi sun tukkas", Jens kehuu.

"Ootko oikeesti tota mieltä?"
"Oon oon! Ja noi vaatteetkin sopii sulle hyvin nyt kun oot laihtunutkin niin paljon", Jens vakuuttelee. Tom on salaa hyvin onnellinen kehuista.

"No en kyllä enää ikinä palaa siihen vanhaan", Tom lupaa.
"Ei siinä vanhassakaan mitään vikaa ollut", Jens naurahtaa.

Äkkiä yllättäen Tom kaappaa Jensin tiukkaan halaukseen ja tuikkaa suukon tämän huulille - keskellä puistoa, kaikkien nähden. Jens ei ole osannut odottaa mitään tuollaista.

"M-mitä? Kaikkihan näkee", Jens sopertaa Tomin päästäessä irti.
"Entäs sitten?" Tom huokaa.
"Etkö sä halunnut pitää tän salaisuutena? Ethän sä ole tullut kaapista?" Jens yrittää.
"Oon mun vanhemmille ja se riittää. Muut ajatelkoon mitä vaan", Tom hymähtää.

Jens hymyilee leveästi ja kaappaa vuorostaan Tomin syleilyynsä ja suukottaa tätä. Hän on onnellinen, kun salailu on vihdoin ohi. Mutta onko Tom valmis muuhun kuin julkiseen suukotteluun? Jens ei haluaisi olla mikään kokeilu ja apu tulla kaapista ulos.

"Ainiin. Oli mulla sulle nämäkin!" Tom naurahtaa ja ojentaa Jensille kukkakimppua. Hän ei kyllä oikeastaan tiedä, kuuluuko poikien antaa kukkia toisilleen, mutta hänestä se tuntui hyvältä ajatukselta.
"Voi kiitos, ne on ihanat!" Jens riemastuu.

"Ah,ne tuoksuvat ihanilta", Jens huokaa. Tomia naurattaa.

"Mulla alkaa olla nälkä. Mennäänkö hampparille?" Jens ehdottaa.
"No mennään vaan. Mä otan kyllä salaatin", Tom lupautuu ja Jensiä naurattaa. Tom on niin erilainen ruokailuidensa kanssa kuin aluksi.

Kello alkaa olla paljon, kun pojat ovat vihdoin syöneet ja malttaneet nousta pöydästä.
"Kiitos, mulla on ollut ihana ilta", Jens huokaa halatessaan Tomia ravintolan pihalla.
"Niin mullakin", Tom hymähtää.

"Tota.. Mun on pitänyt kertoa sulle yksi juttu", Tom aloittaa. Samalla alkaa tihuttaa vettä. Jensiä pelottaa, mitä Tom aikoo nyt kertoa. Kiva ilta, mutta tämä oli tässä?

"Hei ei tää ole mitään kamalaa, kai", Tom yrittää lohduttaa huolestuneen näköistä Jensiä. Hän tarttuu tätä kädestä, jolloin Jens puristaa kättä lujasti.

"Eikö tää meidän säätäminen voisi jo loppua?" Tom vihdoin saa sanottua.
"Että kavereita vaan, niinkö?" Jens parahtaa.
"No ei! Mitä jos me.. Mitä jos me seurusteltaisi? Ja ihan julkisesti", Tom ehdottaa.

Jensin huolestuneisuus on äkkiä poissa ja kasvoille kohoaa hymy. Hän painaa huulensa vasten Tomin huulia.

"Tuo taisi olla myöntävä vastaus?" Tom naurahtaa. Jens nyökkää onnellisena.

Tom kumartuu lähemmäs Jensin korvaa ja kuiskaa tälle jotakin, jota kukaan muu ei voi kuulla. Jensin huulille nousee virnistys.

"Hyvää yötä", Tom huokaisee ja suukottaa vielä kerran Jensiä.

"Hyvää yötä, kulta", Jens huokaa.

Tomin saapuessa kotiin, istuu Leah yksin pihakeinussa. Hän näyttää erittäin surulliselta.

"Onko jotain sattunut? Näytät surulliselta", Tom kysyy ja istahtaa toiseen keinuun.

"Ei, mulla on kaikki hyvin", Leah hymähtää. Hän vääntää kasvoilleen leveän hymyn ja ponkaisee vauhtia keinulleen.

"Ootko ihan varma?" Tom kysyy uudelleen.

"Joo joo, ei mulla mikään ole", Leah kikattaa. Tomista kikatuksessa on jotain väkinäistä, jotain vierasta.

"Tulisit edes sisälle, tänne vilustuu", Tom huokaisee. Leah ei kuitenkaan suostu. Tom huokaa syvään ja lähtee itse sisälle, koska ei halua sairastua. Kotiin tullessaan hän oli onnea täynnä, mutta Leah saa hänen ajatuksensa muualle. Nyt tarkemmin ajatellessaan, Tom ei muista milloin on nähnyt siskonsa viimeksi nauramassa tai hymyilemässä. Onko siskolla kaikki ihan hyvin?