14. Tavoitteita näkyvissä

Jens on saanut Tomin ymmärtämään tämän olevan ylipainoinen. Jens ei ole siitä kertaakaan sanonut tai paheksunut, mutta Tomilla on valtava ja pehmoinen olo Jensin rinnalla. Niinpä hän päättää ryhtyä tuumasta toimeen ja aloittaa liikunnan. Hän kaivelee laatikoista äitinsä vanhat jumppavideot ja pistää töpinäksi.

Tom ei ole perheen ainut liikunnasta innostunt lapsi. Myös Leah on innostunut, mutta baletista. Kun Tom valloittaa olohuoneen jumppaansa, tykkää Leah tanssia kaikessa rauhassa yläkerran aulassa.

Hän alkaa olla jo taitava. Leah käy tiistaisin ja torstaisin koulun jälkeen myös balettitunneilla. Opettaja on kehunut Leahin notkeutta, mutta tasapainossa hänellä olisi harjoiteltavaa. Niinpä Leah tasapainoilee kotona yhdellä jalalla, tekee vaakoja ja harjoittelee piruetteja.

Eräänä iltana Tom on ollut Jensin kanssa ulkona ja ilta on venynyt myöhään. Hän tulee kotiin pitkästi nukkumaanmenoajan jälkeen. Tom todella toivoo muiden olevan jo nukkumassa, mutta kukapa muukaan häntä odottaisikaan ovella kuin Haku. Ja hän on vihainen.

"Ymmärrätkö sä yhtään mitä kello on?!" hän huutaa heti Tomin päästyä ovesta sisälle.
"No joo anteeksi, olin Jensin kanssa", Tom puolustautuu.
"Kuka se Jens oikein on, kun vaikuttaa suhun noin huonosti?" Haku ärisee.

"Jens ei vaikuta muhun huonosti, sä et tunne sitä!" Tom suuttuu. Jensiä isä ei saisi haukkua.
"Ehkä teidän pitäisi olla näkemättä vähään aikaan!" Haku tuhahtaa.
"Sä olet kohtuuton!"

"Ja sä olet kotiarestissa", Haku ilmoittaa tiukasti.
"Isä sä et nyt ymmärrä.."
"No en mä varmaan ymmärrä kun sä et kerro mitään! Luuhaat vain sen kaverisi kanssa", Haku hermostuu. Hän ei todella odottanut vanhemmuudessa näitä hetkiä, kun teinille täytyy asettaa rajoja.

"Nokun tää ei ole helppoa..", Tom aloittaa.
"Anna tulla vaan, mä kuuntelen", Haku huokaisee.

"Mä ja Jens ei olla ihan vaan kavereita.." Tom aloittaa, "tai no en mä tiedä, ei me seurustella - vielä". Haku ei osaa sanoa mitään, hän vain kuuntelee poikansa asiaa.
"Isä. Mä olen homo", Tom huokaa surullisena.

"Äläs nyt, eihän se ole mikään kamala asia. Miksi puhut siitä niin negatiivisesti?" Haku kysyy.
"Etkö sä ole pettynyt muhun?" Tom kummastelee.

"No en ollenkaan. Onneksi olkoon!" Haku naurahtaa ja taputtaa poikaansa olalle. Tom hymyilee varovaisesti.

"Ja koska olit rehellinen ja kerroit tuosta, saat anteeksi kotiarestin. Mutta jatkossa ilmoita ja kysy, jos haluat olla myöhempään ulkona", Haku sanoo.
"Kiitos iskä, oot paras!" Tom riemuitsee jo iloisempana.

Saatuaan tilanteen hoidettua Tomin kanssa ja Tomin painuttua nukkumaan, istahtaa Haku rättiväsyneenä makuuhuoneen sohvalle. Keskustelu oli uuvuttava ja Haku ei ole varma, toimiko oikein päästäessään Tomin ilman kotiarestia.
"Oliko Tomilla joku selitys tälle?" Janet utelee.
"Oli ja ei", Haku takeltelee.
"Kerro nyt, mä haluan tietää, jos meidän pojalla on joku huonosti", Janet vaatii.
"Tom oli sen Jensin kanssa.." Haku aloittaa ja kertoo rauhallisesti kokonaan Tomin kanssa käymänsä keskustelun. Janet kuuntelee hiljaa ja tarkkaavaisena koko tarinan.

"Kyllä sä sitten hoiditkin tilanteen hyvin", Janet huokaa ja laskee päänsä Hakun olkapäälle.
"Todellako?"
"Joo. Meidän pitää vaan nyt olla Tomin tukena, tuollainen kaapista tuleminen voi olla pojalle tosi rankkaa", Janet vakuuttelee. Hän on erittäin onnellinen, että Haku oli Tomia vastassa hänen sijaan. Janet ei tiedä, olisiko osannut toimia tilanteessa yhtä hyvin.

Perheen arki rullaa tavallisella painollaan. Janet tekee myöhäisiäkin iltavuoroja rannalla, jonka aukioloajat ovat hänestä poikkeuksellisen oudot. Varsinkin viikonloppuillat ovat kuitenkin kiireisiä, joten ilmeisesti asia on harkittu tarkoin.

Janetin rehkiessä pitkää päivää töissä, hoitaa Haku kotona lasten arkea. Hän huolehtii, että ruoka on ajoissa pöydässä, lapset ajallaan kotona ja läksyt on tehtynä ennen seuraavaa kouluaamua.

Erityisesti Leah viettää mielellään paljon aikaa isänsä kanssa. He viettävät usein aikaa iltapäivisin pihalla Leahin läksyjen kimpussa. Ajoittain Hakulla on vaikeuksia olla kertomatta liikaa vastauksia kiperiin tehtäviin, jotka Leahin pitäisi kuitenkin osata ratkoa jo itse.

Tom kuluttaa kaiken kotona viettämänsä ylimääräisen ajan treenaten. Hän haluaisi päästä treenaamaan jo salille, mutta Haku ei ole vakuuttunut Tomin motivaatiosta. Jäsenkortti maksaa paljon. Niinpä hänen ei auta kuin huhkia olohuoneessa jumppavideoiden tahtiin.

Hakun syventyessä maalausprojektiinsa, tykkää Leah harjoitella shakkia. Hän on ilmoittautunut koulujen välisiin shakkikilpailuihin ja aikoo voittaa.

Eräänä aamuna Tomin ollessa lähdössä kouluun, haluaa Haku välttämättä vaihtaa muutaman sanan tämän kanssa.
"Mä olen seurannut sivusta sun kovaa treenaamista täällä kotona.." Haku aloittaa.
"Niin?" Tom odottaa.
"Olen susta tosi ylpeä, ja jos sä vielä tahdot sen kuntosalin jäsenkortin, niin pakkohan mun on sulle sellainen kustantaa!" Haku lupaa.

"Sä olet isä mahtava, kiitos!" Tom riemastuu.
"Mutta aiothan sä jatkaa treenaamista?" Haku varmistaa.
"No ihan takuulla aion!"

Haku lähtee hakemaan lompakkoaan eteisestä eikä Tom malta olla hihkumatta hieman. Hänen painonsa on pudonnut jo nyt huomattavasti, mutta kuntosalilla hän pääsisi tekemään paljon monipuolisempaa treeniä.

"Muista sitten olla varovainen niiden laitteiden kanssa siellä", Haku opastaa ojentaessaan rahoja pojalle.
"Mä lupaan iskä", Tom vannoo.

Tom voi jo kuvitella habansa kasvavan. Haku pyörittelee päätään naureskellen, kun Tom pullistelee hauistaan matkallaan ovelle ja kouluun. Silti hän on mahdottoman iloinen poikansa puolesta, joka todella on onnistunut muuttamaan tapojaan - ainakin toistaiseksi.


---

Mitäs tykkäätte? :)