30. Kiukkua ja murkkuja

Ainosta on ihanaa, että Enni viettää jälleen paljon aikaa heillä. Vaikka Enni ja Eelis viettävätkin paljon aikaa keskenänsä, on Ennillä aina aikaa myös Ainolle. Usein he pelaavat Ainon suosikkipeliä monopolyä.

Kaikesta huolimatta Eelis ei tunne itseään onnelliseksi. Hänen oloaan helpottaa nähdä Aino onnellisena Ennin seurassa, mutta hänen oma olonsa on onneton. Leahin kuolema on ollut elämässä läsnä koko ajan, mutta vuosien varrella Eelis oli alkanut jo päästä asian kanssa sinuiksi ja ajatella muutakin. Nyt kuitenkin suhteen virallistuttua Ennin kanssa, Leah on alkanut ilmestyä uudelleen Eeliksen uniin ja ajatuksiin.

Välillä ajatukset ja huono olo ottavat Eeliksestä vallan eikä tämä osaa käsitellä enää tunteitaan. Eelis yrittää ajatella Ainon parasta, mutta tämän mentyä nukkumaan Eelis usein romahtaa. Hän antaisi mitä tahansa saadakseen Leahin takaisin. Samaan aikaan päästäessään tuon ajatuksen mieleensä, Eelikseen iskee huono omatunto Ennin puolesta.

Eräänä päivänä Eelis on taas pahojen tapojensa mukaisesti parvekkeella, kun Enni tulee tämän seuraksi. Enni rojahtaa penkille ja huokaa syvään.
"Mikä sulla on?" Enni aloittaa.
"Ei mikään", Eelis naurahtaa ja puhaltaa savua keuhkoistaan.

"Älä valehtele mulle, kyllä mä oon nähnyt, ettet sä ole viime aikoina ollut oma itsesi", Enni tuhahtaa.
"On ollut työkiireitä, kyllä tää tästä menee ohi", Eelis kuittaa.

"Sä ikävöit Leahia, etkö ikävöikin?" Enni arvaa. Pahus, että tuo nainen näkeekin hänen lävitsensä hyvin, Eelis ajattelee.
"Mä en voi sille mitään. Tää on nostattanut mun tunteet pintaan", Eelis myöntää.
"Tunnetko sä mua kohtaan mitään, mitään verrattuna Leahiin?" Enni kysyy.

Syntyy pitkä hiljaisuus. Eelis ei osaa vastata Ennin kysymykseen. Kyllä hän Ennistä välittää, kovasti välittääkin. Mutta sitä hän ei osaa sanoa, tuleeko koskaan välittämään hänestä yhtä paljon, mitä hän välitti Leahista. Vaikka oli hänellä ja Leahilla huonotkin hetkensä, silti se oli jotakin ainutlaatuista.

Enni nousee nopeasti penkiltä;
"Sä todella et tule välittämään musta ikinä!" hän parahtaa.
"Ei se niin mene", Eelis yrittää.

"Eelis älä viitsi valehdella mulle, kyllä mä nään että sun on paha olla eikä mun seura lohduta sua ollenkaan. Miksi sä halusit seurustella, jos et halua olla mun kanssa?" Enni parahtaa.
"Kyllä mä haluan olla sun kanssa, mä vaan tarvitsen aikaa", Eelis myöntää.

"Mä en aio olla mikään laastari, sanoin sulle sen jo. Jos sä haluat aikaa, niin hyvä on, mutta mä en lupaa odottaa. Mulla on omakin elämäni elettävänä, en voi elää sitä odottaen sua ikuisesti, jos et halua olla mun kanssa", Enni hermostuu kunnolla.

"Mä olen pahoillani. Tää koko juttu on yllättänyt mutkin ihan täysin. Antaisit mulle vielä mahdollisuuden", Eelis anelee.
"Montako mä olen sulle jo antanut?"
"Monta, mutta anna vielä yksi?" Eelis pyytää.

"Stop, lopeta! Mä tiedän että suhun sattuu, mutta en mä ansaitse tällaista", Enni keskeyttää.
"Et niin. Sä et ansaitse tätä, mä en ansaitse tätä. Mutta viimeisenä Aino ansaitsee tätä. Mä en tiedä miten toimia tässä tilanteessa", Eelis selittää.

"Ja Enni, kyllä mä haluan olla sun kanssa. Tää tunteiden myrsky on ihan yllättänyt mut. Mä en olisi lähtenyt tähän sun kanssa, ellen olisi ollut varma, että haluan olla sun kanssa. Mä en silti voi tunteilleni mitään. Mä yritän päästä niistä yli, mutta se voi viedä aikaa. Mutta mä yritän tehdä sen niin, ettei se häiritse tai satuta sua tai Ainoa", Eelis lupaa.

"Hyvä on. Anna anteeksi, että mä hermostuin niin kauheasti", Enni huokaa.
"Sattuuhan sitä", Eelis hymähtää ja huitaisee kädellään asian unohtamisen merkiksi.

Riita ei silti jää parin ainoaksi. Oikeastaan riitelystä on tullut talossa arkipäivää. Ensin sopuisa keskustelu kääntyy nopeasti sivuraiteille ja syttyy ilmiriidaksi. Sekä Enni että Eelis ovat luonteeltaan tulisia eivätkä riidellessään säästele tunteitaan tai sanojaan lainkaan. Välillä Eelis miettii, tekikö suuren virheen ryhtyessään suhteeseen juuri Ennin kanssa.

...Kaikesta huolimatta molemmilta löytyy myös pehmeämpi puolensa. Riidan jälkeen sovitaan, halataan ja pussataan. Ja luvataan ettei riita toistu enää koskaan.

Sisimmässään molemmat tietävät, ettei tuo lupaus tule pitämään. He riitelevät siitä huolimatta lähes varmasti myös huomenna. Silti riitoja ei muistella ennen seuraavaa riitaa ja suhteeseen sisältyy myös paljon hellyyttä ja rakkautta. Rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Aino on kyllästynyt kuuntelemaan isänsä ja Ellin riitelyä. Kuvio on jo Ainollekin tuttu. Ensin huudetaan ja itketään, sitten pussataan, itketään ja painutaan makuuhuoneeseen. On jälleen juuri tuollainen ilta. Aino istuu keittiön pöydän ääressä ja huokaa syvään makuuhuoneen oven sulkeutuessa.

Kaikesta huolimatta hän haluaa panostaa kouluunsa ja tehdä läksynsä huolella. Hänestä Enni oli ennen hauskempi, nyt hän vain saa isän huutamaan ja huonolle tuulelle. Ja silloin, kun Eelis ei ole huonolla tuulella, hän on Ennin kanssa. Muulloin hän on joko kiukkuinen tai surullinen, jolloin Aino ei uskalla lähestyä isäänsä. Hän on päättänyt opiskelevansa niin hyvin, että pääsisi muuttamaan kotoaan jo varhain.

--------------------------------------------------------VIIDEN VUODEN KULUTTUA------------------------------------------------------------------

Aino istuu sängyllään, hän on jälleen kotiarestissa. Toisin kuin lapsena, hän ei ole enää muutamaan vuoteen jaksanut innostua Ennin läsnäolosta. Nainen on muuttanut Eeliksen ja Ainon luokse asumaan, eikä Aino voi vältellä häntä enää lainkaan. Nainen on aina kotona. Enni yrittää kyllä parhaansa mukaan olla ystävällinen, mutta se ärsyttää Ainoa vain lisää. Enni tuli ja pilasi kaiken, ennen Ainolla ja Eeliksellä oli läheiset välit ja he tekivät asioita yhdessä.

Silti 15-vuotiaalla Ainolla ei ole vielä mitään mahdollisuuksia muuttaa kotoaan. Hän on aloittamassa pian lukion. Koulussa hänellä on pieni kaveripiiri, johon kuuluvat Minea ja Leon. Välillä Ainosta tuntuu, että he ovat ainoita ihmisiä koko maailmassa, jotka ymmärtävät häntä. "Sä olet ihan yhtä pippurinen ja hankala kuin äitisi", Eeliksellä on tapana sanoa, kun Aino ei tottele.

Aino on päättänyt karata kotiarestista. Heillä olisi seuraavana päivänä koulussa koe ja hän oli luvannut auttaa Leonia kokeisiin lukemisessa. Vaikka Leon on aasialaisesta perheestä, ei hän stereotypioiden mukaisesti ole mikään penaalin terävin kynä ja Aino auttaa häntä usein koulutehtävissä. Vastapainoksi Leon on opettanut Ainolle tanssia, jossa hän on todella hyvä.

Eelis on töissä, mutta Enni on jälleen kerran kotona. Aino kuikuilee ovenraosta, kunnes on varma ettei Enni huomaa hänen livahtamistaan ulos. Enni tuijottaa televisiosta uutisia. Ne jauhavat aina vain siitä samasta, miten on tulossa lama ja hirmumyrsky etelään.

Aino nappaa pyöränsä pihalta ja polkaisee matkaan. Leonin luokse on pitkä matka, mutta Eelis takavarikoi Ainoin bussikortin, joten muuta vaihtoehtoa pojan luokse pääsyyn ei ole. Ainon päästessä perille, alkaa olla jo hämärä.

"Sori että mulla kesti, en ole mikään kilpapyöräilijä", Aino selittää Leonille päästessään vihdoin perille.

"Ei se mitään, kyllä me vielä ehditään lukea. Kiitos, kun sä autat mua", Leon naurahtaa ja kaivelee koulukirjojaan esille.

Oikeastaan Ainosta on usein todella turhauttavaa auttaa Leonia, hän ei meinaa vain millään ymmärtää yksinkertaisimpiakaan asioita matematiikasta tai fysiikasta. Eivätkä he enää ole niissä yksinkertaisimmissa asioissa.

"Ymmärsitkö sä nyt yhtään", Aino huokaa lopulta monen tunnin pänttäämisen jälkeen. Leon hymähtää myöntävästi, josta Aino voi jo päätellä pojan olevan edelleen pihalla kuin lumiukko. Hän ei vain kehtaa myöntää sitä kaiken sen Ainon käyttämän ajan jälkeen.

"Mun päätä ihan särkee tää kaikki tieto, taitaa olla parasta mennä nukkumaan", Leon myöntää.

"Munkin pitää polkea vielä kotiin, nähdään huomenna koulussa!" Aino huikkaa ja kipuaa takaisin pyöränsä satulaan.

Hiipiessään kotiin, Aino näkee heti jääneensä kiinni. Eelis seisoo keittiössä ikkunan ääressä.

"Missä sä olit, sähän oot kotiarestissa?" Eelis huhuilee keittiöstä.

"Autoin Leonia matikassa", Aino selittää, kuin asia olisi itsestäänselvä.

"Se poika taitaa olla ihan toivoton tapaus", Eelis naurahtaa.

"No oikeastaan joo, niin on", Aino myöntää.

"Joku siinä pojassa kuitenkin viehättää sua, kun jaksat aina olla auttamassa tuon lyhyen pinnasi kanssa", Eelis myhäilee.

"Iskä älä viiti, me ollaan vaan kavereita. Leon on kiva, kun sitä ei pidä olla neuvomassa missään", Aino puolustautuu.

"Muistathan sä sitten, mitä me juteltiin siitä, jos tykkäättekin toisistanne ja sitten jos te.." Eelis aloittaa.

"ISKÄ! Ei me tehdä mitään sellasta, mutta joo joo mä muistan", Aino tiuskaisee.

"Mulle sä et neiti huuda. Tää asia on vakava", Eelis luennoi.

"Mä tiedän kyllä, että sä ja äiti mokasitte mun kanssa, mutta se ei tarkota että mä teen samat virheet kun te", Aino hermostuu.

"Sä et puhu äidistäsi noin! Vaikka me oltiin nuoria, me otettiin vastuu ja ihan hyvin selvittiin. Mutta mä en silti halua sulle sitä samaa, se on rankkaa", Eelis selittää.

"Joo joo, en mä tahdo mitään lapsia vielä, jos koskaan", Aino vastaa.

"Älä nyt vielä manaa etteikö koskaan", Eelis rauhoittelee.

"Okei en en. Mutta isä voinko mä jo mennä, mun pitää vielä kerrata kokeeseen", Aino pyytää.

"Etkö sä juuri kerrannut monta tuntia sen puupää-Leonin kanssa", Eelis naurahaa.

"ISKÄ!"

"Joo joo, anteeksi."

"Mutta ennen kun meet, vie vielä roskat", Eelis pyytää. Ainoa ei lainkaan huvittaisi, mutta ei viitsi väittää vastaan. Eelis ei vaikuta tällä hetkellä ollenkaan siltä, että suostuisi neuvottelemaan asiasta.

Aino kiikuttaa haisevaa säkkiä ulos, kun kuulee Ennin ja Eeliksen keskustelun avoimesta ikkunasta.

"Meidän pitää kertoa jo", kuuluu Ennin ääni sanovan.

"Tiedän, kerrotaan huomenna", Eelis vastaa.

"Mitäköhän Aino sanoo, entä jos se vihaa mua enemmän", Enni hermoilee.

Enempää Aino ei jaksa edes salakuunnellan, hän on aivan varma siitä, että mikä salaisuus ikinä onkin, antaa vain yhden syyn lisää hänen inhota tuota naista.

~

Mikä onkaan tuo salaisuus, joka Ennillä ja Eeliksellä on kerrottavana.. 

Teini-Aino näyttää mun mielestä kauheasti Leahilta, vaikka on siinä omaakin näköään. Vai oonko ainut, joka näkee noissa tytöissä paljon samaa?

Pahoittelen myös muutamassa kuvassa näkyvää huonoa lavastusta, en ymmärrä miksi toi näkyy tuolta, vaikka kuvat on otettu pelitilassa. En millään jaksa kuvata kohtausta uudelleenkaan.

Käykääpäs äänestämässä suosikkihahmoanne tuosta oikeasta yläreunasta! Toki sen voi myös kommentoida, olisi mukava tietää, kenestä pidätte. Tai kenestä kenties ette tykkää ollenkaan.