32. Nyt itkettää

Seuraavat päivät Aino viettää aivan omissa ajatuksissaan. Hän on aivan lumoutunut Henristä. Vaikka poika ei olekaan osoittanut koulussa huomiota Ainolle, ei se tyttöä häiritse. Hän on saanut jo liikaa huomiota hämmentämään päänsä.

Ennin vointi on alkanut jo helpottaa ja hän viettää suuren osan ajastaan keittiössä harjoitellen erilaisia reseptejä, jotka voi hyvin soveltaa vauvalle ja myöhemmin maustamalla aikuiselle. Ainosta Ennin keitokset haisevat pahalta, mutta nainen ei välitä teinin nyrpistelevästä nenästä lainkaan.

Eelis taas on aivan haltioitunut Ennin kasvavasta vatsasta. Hänestä nainen suorastaan hehkuu kauneutta. Eeliksen tunteet uutta tulokasta kohtaan ovat myös voimakkaita eikä hän malttaisi odottaa näkevänsä toisen lapsensa kasvot ensimmäistä kertaa.

Aino viettää entistäkin tiiviimmin vapaa-aikaansa tietokoneella. Siellä hän sää huomiota myös Henriltä. Välillä Aino tuntee olonsa kokemattomaksi ja kamalan lapseksi jutellessaan Henrin kanssa. Henrillä on ollut jo useampikin tyttöystävä, mutta Ainolla ei ole pojista mitään kokemusta. Jos mukaan ei lasketa ystävyyttä Leonin kanssa.

Aino näkee entistäkin enemmän vaivaa ulkonäkönsä eteen. Hän on jatkuvasti pyytämässä rahaa uusiin vaatteisiin ja Eelis on jo repiä hiuksia päästään, kun tyttö ei ymmärrä rahan päälle lainkaan. Kaikki menee, mitä tuleekin. Silti Eelis on huono sanomaan Ainolle ei - vaikka myöntää itsekin hemmottelevansa tytön piloille.

Eräänä päivänä Aino polkee taas tapojensa mukaan kouluun, hän käyttää rahat mielummin vaatteisiin kuin bussikorttiin. Kouluun on muutenkin lyhyt matka, joten siitä on ihan turha maksaa.
"Jään Minean ja Leonin kanssa kaupungille koulun jälkeen!" Aino huikkaa kiivetessään pyörän selkään.
Eelis vilkuttaa Ainolle parvekkeelta ja kaivelee taskujaan.

Eeliksellä on pitkästä aikaa vapaapäivä. Hän paiskii välillä jopa seitsemänkin päivää viikossa töitä, jotta hänellä olisi varaa elättää perheensä. Toisaalta Eelis nauttii kovasti työstänsä eikä töiden teko ole koskaan haitannut häntä.

Enniä Eeliksen työmäärä häiritsee enemmän, häntä pelottaa äidiksi tuleminen ja lapsen kanssa kotona pärjääminen.
"Onkohan se tyttö vai poika", Enni huokaa yllättäen. Eelis ei edes huomannut, milloin tyttö tuli parvekkeelle.
"Kysy lääkäriltäsi neuvolassa, sillähän sen saa tietää", Eelis naurahtaa.
"Mutta haluan sen olevan yllätys", Enni myöntää.

"Pidätkö isyyslomaa sitten, kun vauva syntyy?" Enni kysyy.
"Täytyy vielä miettiä, Ainoon on uponnut viime aikoina kauheasti rahaa", Eelis huokaa.
"Sun pitää rajoittaa vähän, se tyttö on ihan hemmoteltu. Kyllä Aino sua rakastaa, vaikka vaatekaappi ei pursuaisikaan yli", Enni nauraa.
"Kyllä mä sen tiedän, mutta jotenkin tuntuu, että mun pitää välittää siitä Leahinkin puolesta. Ja Leah olisi kyllä antanut tyttärelleen kasoittain vaatteita, jos se olisi ollut mahdollista."
"Mutta sua on vain yksi, ei Aino odota sulta Leahin rakkautta", Enni kummastelee.

"Varmaankaan ei, mutta tää on mun tapani. Aino on mun tytär ja ne rahat on mun työn tulos", Eelis hermostuu Ennin syyttelysä.
"Kunhan huolehdit tästäkin, kunhan nyt ensin syntyisikin", Enni kivahtaa.
"Mä pystyn rakastamaan teitä kaikkia kolmea", Eelis tuhahtaa ja tumppaa tupakkansa tuhkakuppiin. Hän marssii ehkä turhankin mielenosoituksellisesti sisälle.
"Just", Enni tuhahtaa ja jää vielä parvekkeelle nauttimaan aurinkoisesta aamusta.

"Ainoo!"
Aino näpyttelee puhelimellaan viestiä Henrille eikä kuule lainkaan Leonia. Hän on koulun pihalla, viimeinenkin tunti on juuri loppunut ja hän odottaa Leonin ja Minean pääsyä omilta valinnaisen tunneiltaan.

"Aino, ootko sä ihan kuuro!" Leon huutaa uudelleen jo hieman huvittuneena.
Aino kääntyy ja vilkuttaa ystävälleen. Samalla hän sulloo puhelintaan taskuunsa.

"Mun on pakko kysyä sulta, että mitä se Henri haluaa susta", Leon aloittaa aivan yllättäen. Aino ei ymmärrä lainkaan, mistä Leon edes tietää Henristä. Eiväthän he ole koulussa olleet millään tavalla yhdessä eikä Aino ole puhunut Henristä Leonille mitään.
"Mistä sä puhut, miten niin?" Aino kysyy.

"No kun..", Leon takeltelee, "mä tavallaan näin teidät yksi ilta lähdepuistossa."
"Ehkä sä erehdyit", Aino yrittää kääntää pojan päätä.
"Ei, kyllä mä oon ihan varma että se olit sinä ja se valkohiuksinen oli ihan taatusti Henri".

"Okei saatoin ollakin lähdepuistossa Henrin kanssa, mutta ei se ollut mitään vakavaa", Aino selittää vaivaantuneena.
"Mitä se Henri haluaa susta, kyllähän sä tiedät että se ei osaa olla vakavissaan kenenkään kanssa?" Leon hämmästelee.

"Oikeastaan se ei kuulu sulle, vaikka meillä olisikin jotain", Aino kivahtaa.
"Mutta mä Aino välitän susta.." Leon yrittää.
"Leon me ollaan kavereita, mä saan pussailla ketä mä haluan eikä sen pitäisi sua haitata."

"Mistä te puhutte?" Minea keskeyttää kaverusten kiihtyvän keskustelun.
"Ei varmaan mistään", Leon hymähtää.
"Älä viiti. Leon tunkee nenänsä joka asiaan", Aino kivahtaa.

"Älä aina jaksa nipottaa. Tehdään mielummin jotain hauskaa yhdessä, kun kerrankin ollaan taas kolmestaan", Minea yrittää kohottaa kireää tunnelmaa.

"Ei mulla ole enää fiilistä", Aino tuhahtaa.
"Ehkä meidän pitäisi kutsua Henri tänne, ehkä se piristäisi sua", Leon piikittelee.
"Kuka Henri? Eikai vaan Henri Jokinen?" Minea puuttuu kahden kinasteluun.
"Just se, noi pussaili keskellä lähdepuistoa yks päivä", Leon selittää Ainon punastellessa vieressä.

"Aino! Älä vaan sekaannu siihen poikaan. Se tietää vaan sydänsuruja", Minea luennoi. Leonia naurattaa, kun Minea jatkaa ystävänsä ojentamista. Jollain kummallisella tavalla Ainolla on tapana uskoa Mineaa paljon helpommalla, hänelle Aino väittää herkemmin vastaan.

"Miks te molemmat luennoitte mulle tästä. Mä päätän ite. Kiva kun koitatte auttaa, mutta mä en tarvitse apua", Aino tiuskaisee. Häntä suututtaa molempien ystäviensä käytös.

"Sori Aino, ei ollut tarkoitus pahoittaa sun mieltäs. Mitä jos jätetään tää aihe", Leon ehdottaa yllättäen.
"Sä oot uskomaton, mieli muuttuu koko ajan", Minea nauraa, "mutta munkin puolesta voidaan antaa olla".

Ystävykset unohtavat erimielisyytensä nopeasti ja koulun pihalta raikaa iloinen nauru. Vaikka Ainoa miten ärsyttikin molemmat vielä hetki sitten, ei hän tietäisi mitä tekisi ilman ystäviään. Ja hyväähän he vain yrittivät, mutta ei Henri hänen kanssaan leiki. Ei varmasti, Aino uskottelee.

Aika ystävien kanssa kuluu kuitenkin nopeasti ja alkaa olla jo myöhä, kun he lopulta halaavat toisiaan hyvästiksi. Aino ei pidä kiirettä polkiessaan kotiin. Kotona häntä odottaa kuitenkin yllätys.

Enni puhisee kotona kovien supistusten kanssa, kun Aino astuu ovesta sisään.
"Se syntyy nyt!" Enni vingahtaa.

"Et sä siinä voi synnyttää, sun pitää mennä sairaalaan!", Aino panikoi, "isä, isä, ISÄÄÄÄ!"
"Ei se kuule", Enni voihkaisee.

"ISÄ, Eelis Laakso tuu tänne nyt, Enni synnyttää!!" Aino karjuu, vaikka hänellä ei ole aavistustakaan, missä Eelis on.
"Mitä?!" kuuluu äkkiä Eeliksen murahdus makuuhuoneesta, tuo unikeko nukkui niin sikeästi ettei kuullut naisväen meteliä eteisestä lainkaan.
"Vie Enni sinne sairaalaan ettei se vauva tipu keskelle lattiaa", Aino tiuskaisee.
"Älä nyt liioittele, tee läksyt ennen nukkumaan menoa", Eelis rauhoittelee kiskoessaan samalla vaatteita päälleen ja etsiessään autonavaimia.

Aino tekee työtä käskettyä ja paneutuu läksykirjoihinsa heti oven paiskauduttua Ennin perässä kiinni. Vaikka Aino ei vauvaa yhtään odotakaan, silti häntä jollain kummallisella tavalla jännittää Ennin ja vauvan paluu sairaalasta. Nyt kaikki muuttuisi.

Enni taapertaa vaivoin sisälle sairaalan ovista Eeliksen seuratessa tätä hermostuneesti perässä.
"Onnea vaan matkaan", toivottaa tuntematon mies sairaalan ovelle.
"Sitä tarvitaan", Eelis huokaa.
Kuluu vielä useita tunteja ennen kuin ilmoille kajahtaa tuon vauvan ensimmäinen rääkäisy, Linnea on syntynyt.

Tuuheatukkainen tyttö on sulattanut Ennin ja Eeliksen sydämet. Silti jos Aino oli vauvana haastava nukkumisessa, on Linnea vielä paljon haastavampi. Välillä Eeliksestä tuntuu, ettei hän ole nukkunut silmäystäkään yön aikana, koska Linnea vain huutaa. Toisinaan hän pakenee sohvalle saadakseen edes muutaman tunnin unta ennen työpäivää.

Aino ei myöskään lisää Ennin päivien sujumista.
"Mä en taaskaan saanu nukuttua, kun se nyytti huusi koko yön", Aino valittaa.
"Tätä on nyt vaan kestettävä, kyllä Linnea kasvaa nopeasti", Enni puolustelee.
"Joo ja mun koulu menee pilalle nopeasti, jos en saa nukuttua. Ja mun silmäpussit on kohta yhtä komeat kuin sulla ja isällä", Aino jatkaa.

"Aino mä en voi tälle mitään enempää kuin isäsikään, pitää vaan jaksaa odottaa", Enni selittää.
"Mä muutan pois kotoa ja se on ihan sun syytäs!" Aino manaa.
"Äläs nyt viitsi, Linnea kasvaa ihan huomaamatta".

Samana iltana Enni toivoisi itsekin uskovan omia sanojaan. Hän on peitellyt Linnean jo lukuisia kertoja sänkyyn, mutta tyttö nukkuu vain alle tunnin ennen kuin herää itkien äänekkäästi.
"Nukuhan nyt rakas", Enni huokaa ja suukottaa tytön otsaa.

Seuraavana päivänä Aino istuu tapojensa mukaan keittiössä tekemässä läksyjä. Hän kuuntelee Linnean huutoa päiväunilta. Ihme, että Enni edes yrittää pistää tuon pirulaisen päiväunillekin väkisin, Aino miettii.

Samassa ovikello soi. Aino ei jaksaisi edes nousta avaamaan, sillä on varma tulijan olevan vain joko ovelta ovelle kaupustelija tai joku uskoon käännyttäjä. Mutta voi miten väärässä tyttö onkaan. Henri on päättänyt yllättää Ainon vierailulla.

Pienen pohdinnan jälkeen Aino kuitenkin päättää nousta ja avata tulijalle oven. Sillä samalla sekunnilla, kun hän tunnistaa tulijan, piirtyy leveä hymy Ainon kasvoille.
"Moi, mitä sä täällä teet?" Aino kysyy hämmentyneenä.
"Tulin moikkaamaan sua, vai onks se kiellettyä?" Henri naurahtaa.

"Ei, ei ollenkaan. Kiva kun tulit", Aino vastaa nopeasti, "mutta mistä sä tiesit missä asun?"
"Oon ajanut tästä välillä ohi, sun isä on usein tupakalla partsilla", Henri selittää. Aino meinaa kysyä, mistä ihmeestä Henri Eeliksen tunnistaa kunnes muistaa isän olleen useita kertoja koululla eri tilaisuuksissa sekä työskentelevän sairaalalla. Niinpä hän tyytyy vain kutsumaan Henrin sisälle.

"Mulla on ollut ikävä sua", Aino selittää.
"Samoin, ehkä me voitaisiin olla jo ihan tuttuja koulussakin?" Henri ehdottaa. Ainon sisällä säkenöi, Henri myönsi vihdoinkin voivansa liikkua hänen kanssaan julkisesti!

"Kuule. Mitä sanoisit, jos me ihan virallisesti seurusteltaisiin?" Henri kysyy yllättäen silittäen samalla Ainon hiuksia varovaisesti.
"Se kuulostaa hyvältä", Aino henkäisee, kun ei saa muutakaan sanottua. Hänen sydämensä takoo niin vimmatusti, että Aino pelkää sen sykkeen jo näkyvän rintakehällä.

"Tota, mentäiskö me sun huoneeseen", Henri ehdottaa varovaisesti.
"Hyvä ideä, isä tulee varmaan kohta töistä", Aino myöntyy ehdotukseen ja tarttuu poikaa käsistä kiinni viedäkseen tämän huoneeseensa.

Heti oven sulkeuduttua Henri kaappaa Ainon lähelleen kietoen tiukasti kätensä tämän ympärille. Hän kumartuu suutelemaan tuoretta tyttöystäväänsä.

Varovaisesti hän laskee kätensä selällä yhä alemmas ja alemmas. Käden yllettyä Ainon takamukselle, tyttö hätkähtää hieman, mutta ei siirrä pojan kättä kuitenkaan pois saati keskeytä suudelmaa.

Päinvastoin hän ohjaa Henrin kohti sänkyään..

Parin harmiksi he eivät ole kuitenkaan huoneessa enää kahdestaan. Eelis on liikkunut äänettömästi ja seisoo keskellä huonetta tuijottaen näkyä.
"Irti Ainosta!" Eelis lopulta kivahtaa. Aino ja Henri irroittavat toisistaan salamana ja kummankin ilme on hätääntyneen pelokas.
"Iskä, ei Henri mitään.." Aino aloittaa.
"Kuules Henri, tule vähän keittiöön, haluan jutella sun kanssa", Eelis keskeyttää.

"Miten sä kehtaat tulla mun kotiin, lirkuttelemaan mun tyttärelle etkä ole edes naamaasi ennen täällä näyttänyt saati nimeäsi kertonut", Eelis luennoi.
"O-olen pahoillani", Henri änkyttää, "oon Henri Jokinen."

"Mistä te tunnette? Ootteko te samassa koulussa?" Eelis jatkaa kyselyään.
"Joo ollaan samassa koulussa, oon vaan vuotta ylemmällä luokalla", Henri selittää. Eelis on juuri aloittamassa luennon iästä, kun muistaa oman ja Leahin ikäeron, hän ei voisi millään vetää ikäkorttia tähän.

"Jos sä satutat mun tytärtä.." Eelis kiristelee hampaitaan.
"Shh, en satuta. Aino on todella ihana tyttö eikä mulla tulisi mieleenkään satuttaa sitä", Henri rauhoittelee.

"Näinkö on?" Eelis varmistaa.
"Voin vannoa sen. Mä tuun olemaan kuvioissa paljon, jos se musta on kiinni, mutta mä pidän Ainosta vaan hyvää huolta", Henri vakuuttelee.

"Joten jos nyt vaan annetaan olla ja ollaan tästä lähtien ihan hyvissä väleissä. Sitä Ainokin varmasti haluaisi", Henri jatkaa.
"Olet siinä kyllä oikeassa. Mutta jos sä satutat Ainoa, mä lupaan että tuut katumaan", Eelis murahtaa.
"Mä en satuta".

"Hyvä, sun on parasta silti nyt lähteä.", Eelis tuumaa. Henri ei väitä vastaan vaan hyvästelee Eeliksen nopeasti ja käy suukottamassa vielä Ainoakin hyvästiksi, joka istuu edelleen järkyttyneenä huoneessaan.
Eelis jää katsomaan pojan poistumista ikkunasta ja tuntee itsensä todella vanhaksi. Juurihan hän oli samassa tilanteessa Leahin kanssa.

~
Sellanen osa. Tuli kyllä aika pitkä, mutta tästä oli tulossa joko tosi pätkä tai sitten tällänen pitkä, ajattelin pitkän olevan kuitenkin parempi. Mitäs tykkäsitte? 
Ei ollut pusikossa Henrin exä vaan Leon, mutta mitä tästä seuraakaan...