35. Itkua, potkua ja hampaiden kiristystä

Arki koittaa pian ja on aika palata arkirutiineihin. Henrillä niihin kuuluu urheilun tuijottaminen silloin, kun ei ole töissä tai kuntosalilla. Aivan turhaan Aino yrittää houkutella tuoretta puolisoaan mukaan lenkittämään Bellaa tai laittamaan ruokaa.

"Mennään siten kahdestaan", Aino tuhahtaa samalla kun kiinnittää Bellalle kaulapantaa ja hihnaa eräänä aamuna.

Bellaa ei pahemmin häiritse, ettei Henri lähtenyt lenkille mukaan. Hän on tottunut pääsemään pitkille lenkeille juuri Ainon kanssa eikä edes pyydä Henriltä päästä ulos. Ainoa hän on taas usein hätyyttelemässä hihna suussaan tai ulko-ovea raapien.

Äkkiä aivan yllättäen Ainon valtaa kova pahoinvointi. Aino ei voi muuta kuin kumartua varovaisesti talon kulmalle helpottamaan oloaan. Häntä hävettää, mutta onneksi kukaan ei ole todistamassa tapahtumaa Bellan lisäksi.

Palatessaan kotiin, ei Aino uskalla kertoa Henrille tapahtuneesta mitään. Hänellä on vahva aavistus pahoinvoinnin syystä eikä hän usko Henrin ilahtuvan siitä lainkaan. Niinpä hän istahtaa pelaamaan hetkeksi shakkia itseksensä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Lähden käymään kaupassa, tarvitsetko jotakin?" Henri utelee kirjansa lomasta keittiöstä.
"Maito on loppu", Aino vastaa hajamielisesti. Henri suukottaa vaimoaan otsalle lähtiessään.

Aino katselee hajamielisenä Henrin perään keittiön ikkunasta, kun mies porhaltaa lähikauppaan. Aino teki kaiken varalta raskaustestin ja odottaa sen tuloksia pelonsekaisin tuntein. Vauva olisi hänestä ihaninta koko maailmassa, mutta se tuskin kuuluu Henrin suunnitelmiin. Eivät he ole puhuneet lapsista mitään.

Ja hetken kuluttua asia on täysin varma - Aino on raskaana. Aino tietää, että hänen tulisi varmasti haljeta onnesta, mutta pelko Henrin reaktiosta laskee mielialan matalalle.

Varovaisesti Aino laskee kätensä vielä littanalle vatsalleen ja silittää sitä varovaisesti.
"Kyllä kaikki järjestyy, en anna sinulle tapahtua mitään pahaa", Aino kuiskaa. Samassa ulko-ovi käy ja Aino säpsähtää hiukan. Hetken hän punnitsee kertomisen ja salaamisen välillä, mutta päättää olla rehellinen. Voihan Henri innostuakin asiasta, ei mikään ole varmaa.

"Henri, mun pitäisi kertoa sulle yhdestä jutusta.." Aino aloittaa pelokkaana.
"Älä vaan sano, että sulla on huonoja uutisia", Henri säikähtää.

"En oikein tiedä pidätkö siitä, mitä aion sanoa", Aino empii ja puree hermostuneena huultansa.
"Hoh hoh, anna nyt vaan Aino tulla", Henri alkaa hermostua vaimonsa salaperäisyydestä.

"Meille tulee vauva", Aino töksäyttää uutisen suoraan juuri kuten se on.

"Eihän se voi olla totta", Henri toteaa pienen hiljaisuuden jälkeen, "mehän oltiin varovaisia".
"No aina se ei näköjään riitä", Aino hymähtää.
"Varaanko mä sulle lääkärin?" Henri tarjoutuu.
"Miksi?" Aino hämmentyy ja pelko alkaa todella puristaa hänen rintakehäänsä.
"Aborttia varten", Henri toteaa, kuin asia olisi itsestään selvä.

"E-en mä aio tehdä aborttia", Aino sopertaa, "se on meidän lapsi".
"No ei varmasti ole mun lapsi! Mä en halua lapsia!", Henri hermostuu.
"Ei tälle enää voi mitään", Aino puolustautuu.

"Voipas! Sä olet vaan niin itsekäs, sä oot aina!" Henri jo suorastaan huutaa.
"En mä tätä yksin ole saanut aikaan!" Ainokin hermostuu.
"No tee sitten asialle jotain!" Henri karjuu.

"Rauhotu! Ei meidän tarvitse huutaa, kyllä tästä voidaan jutella", Aino rauhoittelee kihisevää miestä.
"Vai jutella! Vai tahdot sä nyt jutella! Mehän jutellaan kaikesta, mutta tehdään kuten sä haluat, aina", Henri sähisee.

"Tästä saat olla hermostunut, mutta mitä tahansa syyttelyä mä en kuuntele", Aino tuhahtaa, "kyllä mä pärjään sitten yksinkin vauvan kanssa jos sä haluat heti luovuttaa, kun tulee vaikeeta".

"No en mä nyt sitä halua. Äh, en mä tiedä mitä mä haluan. En mä ollut suunnitellut vaipparallia vielä tän ikäisenä, eihän tänne asuntoonkaan mahdu", Henri manaa jo rauhallisempana.
"Kaiken saa järjestettyä", Aino hymähtää.

"Antaisit mulle anteeksi, ja vähän aikaa sulatella, ehkä mä totun", Henri anelee.
"En mä voi ikuisesti odottaa sun tottumista", Aino muistuttaa.
"Tiedän, mutta edes hetken, kyllä mä varmasti totun", Henri lupaa.

"No, hyvä on", Aino myöntyy.
"Kiitos Aino, kyllä kaikki taas järjestyy", Henri lupailee. Lähinnä hän taitaa vakuutella sitä itselleen.

Alun järkytyksen jälkeen Henri on alkanut tottua ajatukseen. Hän viettää usein aikaa tietokoneella katsellen uusia asuntoja. Hän on alkanut tehdä myös useampaa vuoroa töissä, jotta isomman asunnon ostaminen olisi mahdollista tulevaisuudessa.

Kaikin puolin parille menee hyvin. Kuukaudet vierähtävät kuin itsestään. Vaikka Ainon onkin vietettävä paljon aikaa yksin Henrin viettäessä lähes kaiken valveillaoloajan töissä, ei se naista haittaa. Hän on sisustanut asuntoa lasta varten ja tehnyt paljon suunnitelmia tulevaisuutta varten.

Eräänä aamuna Henri istuu jälleen tietokoneen ääressä ennen töihin lähtöä. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan katsele asuntoja. Aino vilkuilee vaivihkaa miehensä olan ylitse, millä sivustolla Henri oikein seikkailee. Eikä hän ole uskoa silmiänsä, sivusto on chattisivusto, joka on tunnettu deittailijoistaan. Ainon valtaa kaikki mahdolliset ajatukset. Hän yrittää kuitenkin vakuutella, ettei Henri ole deittailemassa vaan juttelemassa ihan muuten vain jonkun kanssa. Aino ei voi silti itselleen mitään, vaan lähtee seuraamaa Henriä tämän lähtiessä töihin, Henri on niin pirteä ja itsevarman oloinen.

Henri suuntaa kaupungille eikä suinkaan työpaikallensa. Paha aavistus Ainon ajatuksissa vain vahvistuu hetki hetkeltä, kun Henri suuntaa kirjaston taakse. Ja kirjaston takana todella häntä odottaa joku. Ja se joku on valloittavan kaunis nainen platinan valkoisine hiuksineen ilman virheen virhettä ulkonäössään. Henri kietoo kätensä oitis tuon naisen ympärille ja suutelee tätä pitkään.

Henri jatkaa naisen suutelua. Aino ei pysty katsoa. Häntä kuvottaa ja samaan aikaan hän on surullinen. Henri on ollut hänen ensirakkautensa ja siellä hän suutelee aivan jotain toista naista - vaikka oma vaimo on viimeisillään raskaana!

"Mikä moukka", Aino tuhahtaa. Suru on nopeasti tiessään ja hän voi tuntea enää vain inhoa tuota naista sekä Henriä kohtaan.
"Mennään mun luokse, siellä ei ole ketään", Henri mutisee yhtäkkiä naiselle. Aino ei ole uskoa korviansa, Henri on tuomassa tuon naisen heidän kotiinsa, hänen kotiinsa!

Parin suunnattua taksille ja lähdettyä, Aino soittaa nopeasti Minealle ja selittää koko tilanteen. Hän kertoo kaiken näkemänsä.
"Mitä ihmettä mä nyt teen?!" Aino panikoi.

"Sä meet tietenkin kotiin ja saat ne rysän päältä kiinni!" Minea neuvoo oitis.
"Totta, sen mä teen", Aino myhäilee.

"Vai onkohan se vähän julmaa", Aino alkaa epäröidä.
"Ei teitenkään. Mieti mitä Henri on sulle tehnyt, sun on oikeus mennä nyt omaan kotiisi häätämään se kodinrikkoja!" Minea kannustaa puhelimen toisesta päästä.
"Olet oikeassa, kiitos Minea!" Aino huokaa ja tilaa itsekin taksin.

Aino saapuu kotiin niin hiljaa kuin ikinä kykenee. Hän hiipii makuuhuoneen ovelle kuullessaan ääniä makuuhuoneesta. Ja siellä se pariskunta jatkaa suuteluaan - heidän sängyllänsä, alusvaatteissa!

Varmuus suunnitelmasta alkaa karista, kun Aino ymmärtää, mitä oikeasti on tapahtumassa. Hänen miehensä on valinnut jonkun toisen naisen. Kyyneleet kirvelevät Ainon silmissä hänen kääntäessään katseensa pois pariskunnasta.

Jälleen kuitenkin inho ja viha nousee päällimmäiseksi tunteeksi. Hän ei voisi todellakaan jatkaa elämäänsä tuollaisen miehen kanssa, Henrin olisi saatava opetus!

"Enhän mä vaan keskeytä mitään", Aino köhäisee ja astuu makuuhuoneeseen. Henri syöksyy salamana sängystä.
"A-Aino, mitä sä täällä teet?" Henri kysyy hätääntyneenä.
"Mä asun täällä, jos et muista", Aino tuhahtaa.

"Mä... mä voin selittää", Henri sopertaa.
"Mä en kaipaa mitään selityksiä. Mä näin teidät jo kirjastolla", Aino kihisee.
"Seurasitko sä mua?" Henri hermostuu.
"No ihan syystäkin seurasin, aloin epäillä sun touhuja kun näin sut deittisivustolla."

"Aino mä oon tosi pahoillani, ei tässä pitänyt käydä näin", Henri sopertaa.
"Niin, sun ei pitänyt jäädä kiinni vai?" Aino tuhahtaa, "tajuatko sä mies ollenkaan, että tää vauva voi syntyä ihan millon vaan ja sä vaan hurvittelet muiden naisten kanssa?"
"Mä oon pahoillani", Henri toistaa.

"Etkä ole, olet pahoillasi että jäit kiinni! Mä en voi luottaa suhun enää ikinä!" Aino huutaa.
"Aino me voidaan selvittää tää, mä oon pahoillani, tää ei ikinä toistu", Henri lupaa.

"Luuletko että annan sulle anteeksi, turha luulo", Aino sihisee hampaidensa välistä.
"Aino me ollaan naimisissa, kyllä kaikki järjestyy. Mieti vauvaa", Henri yrittää.

"Wou, wou, hidasta vähän. Vauvaa et todellakaan ota tähän mukaan. Niin pienen ja viattoman ei tule kärsiä sun toilailusta", Aino murahtaa.
"No olenhan mä sen isä", Henri yrittää.

"Et ole! Sä et ole meille enää mitään. Voit lähteä Henri, mä en kaipaa sua enää täällä!" Aino karjuu.
"J-jätätkö sä mut?!" Henri kauhistuu.

"Tuliko sulle yllätyksenä? Mä en pettämistä siedä ja piste. Voit pakata tavarasi, nyt!" Aino vastaa jo rauhallisempana.
"Hei, puhutaan vielä, mä rakastan sua", Henri pyytää.

"Ei tule kuuloonkaan! Pakkaat kamasi nyt tai lähde vaikka ilman, ihan sama mulle. Kunhan nyt vaan lähdet", Aino vastaa päättäväisenä.

"Ja sinäkin siellä, luulisi jo että olisit tajunnut lähteä. Ala mennä mun kodista!" Aino kivahtaa sängyllä kauhuissaan parin keskustelua sivusta seuranneelle naiselle.
"Mä en tiennyt että Henri on varattu, saati että sä oisit raskaana", nainen puolustautuu pukiessaan vaatteita ylleen.
"Pinnasänky ei varmaan paljasta, ala mennä", Aino hymähtää.

Ovi kolahtaa Henrin ja naisen perässä. Aino rojahtaa voipuneen istumaan eikä kykene enää pidättelemään kyyneleitään. Kaikki tuntuu murenevan hetkessä käsiin. Itkuisena hän päässää soittaa Leonille, joka lupaa tulla oitis Ainon tueksi.

"Kiitos, että sä tulit", Aino huokaa halatessaan ystäväänsä tiukasti.
"Tietenkin mä tulin. Nyt, pakastimesta jätski esille ja anna kaikkien tunteiden tulla", Leon hymähtää ja ohjaa Ainon sohvalle.

Aino aloittaa rauhallisesti kertomaan menneistä viikoista, kuinka kaikki oli hyvin ennen tätä aamua. Hän kertoo nettisivustosta, kirjastosta ja lopulta siitä, mitä näki makuuhuoneessa.

"..eikä mulle jäänyt muita vaihtoehtoja kuin pistää se pihalle", Aino päättää kertomuksen kyynelehtien.
"Mikä sika!" Leon tuhahtaa, "sä ansaitset parempaa, teit ihan oikean ratkaisun".

"Kiitos, kiitos että jaksoit kuunnella", Aino huokaa ja painaa päänsä Leonin olkapäätä vasten.
"Sitä varten ystävät on. Kaikki järjestyy Aino ihan varmasti", Leon lohduttaa ja tarttuu Ainon käteen varovasti. Eikä aikaakaan, kun Aino vaipuu uneen.

Myöhemmin illalla ystävykset päätyvät pelaamaan shakkia. Päivän rankat tapahtumat ovat saaneet Ainon supistelemaan. Supistukset ovat jo kipeitä ja niitä tulee usein.

Leonin lähtiessä vessaan, Aino päättää jaloitella hieman. Ja samassa jotakin lorahtaa lattialle, eikä hän todella pissannut housuunsa - se oli lapsivesi.
"Leon! Tää syntyy, meidän pitää mennä nyt!" Aino karjuu tuskissaan.


..sellainen käännekohta tämän nuoren parin elämässä. Tai oikeastaan useampikin. Osa on pitkä, mutta toivottavasti jaksoitte lukea sen! Mitä tulevaisuus mahtaakaan tuoda.. ;)