2.Timantteja

Toiveista huolimatta aamu on rauhallinen. Janet vilkuilee jo kelloa odottaen kovasti kotiinpääsyä, kun hän äkkiä näkee vedenrajassa jotakin omituista. Äkkiä hän ottaa jalat alleen tajutessaan tuon omituisuuden olevan vanha nainen.

Rivakasti Janet aloittaa elvytyksen ja toivoo parasta. Ehkä nämä tilanteet eivät sittenkään olisi sitä mukavaa arkityötä. Nopean reagoinnin ansiosta nainen onneksi kuitenkin virkoaa ja kiittelee Janetia tuhannesti samalla, kun ensiapumiehet taluttavat häntä ambulanssiin. Hyvillä mielin Janet voi lähteä kotiin. Nyt hän voisi pitää leffaillan, jota on pidempään jo suunnitellut.

Kotiovella Janetia kuitenkin odottaa yllätys - Haku istuu portailla. Samaan aikaan Janet hieman pettyy, mutta vatsassa alkaa lennellä perhosia.
"Ajattelin tulla katsomaan, olisitko kotona", Haku hymähtää ja nousee niin nopeasti, että Janet on varma siitä, että Haku on todellisuudessa istunut siinä jo pidempäänkin ja yllättyi.
"Tule sisään, tarjoan kahvit", Janet hymähtää ja avaa jännittyneenä oven.
Hakulla on kuitenkin muuta mielessä ja hän kaappaa Janetin syleilyynsä. "Ei kiitos", hän kuiskaa.

"Kuule Janet, sulla on kauneimmat silmät, jotka olen koskaan nähnyt", Haku kuiskaa. Janet ei osaa kuin kikattaa hullunkurisesti ennen kuin Haku painaa lämpimät huulensa vasten Janetin huulia.

"Haku, mä olen tosi väsynyt", Janet lopulta huokaisee ja vetäytyy kauemmas Hakun suudelmista.
"Ei se mitään, voidaan ottaa unet", Haku hymähtää.

Tyytyväisenä Janet käpertyy Hakun kainaloon ja painaa silmänsä kiinni. Aivan huomaamatta pari nukahtaa ja nukkuu aina aamun saakka.
Varhain aamulla Haku havahtuu ja tajuaa nukkuneensa useita tunteja. Hän suukottaa Janetia otsalle ja häipyy, jotta ehtii ajoissa töihin.

Janetilla on vapaapäivä, joten hän kiskaisee jo heti aamusta sukellusvarusteet ylleen. Veneeseen hän pakkaa eväslaukun, jotta voisi olla sukellusreissulla vaikka koko päivän.

Ja aivan yllättäen, jostakin uiskentelee valtava hai aivan Janetin vierelle. Janet yrittää rauhoittua ja olla näyttämättä pelkooan ja samalla uida kohti pintaa ja venettä.

Hai on kuitenkin eri mieltä karkaamisesta ja aivan arvaamattomasti käy Janetin kimppuun.

Samaan aikaan Janet raukan kotona hiippailee vaarallinen ja etsintäkuulutettu murtovaras! Saaristo on täynnä varakkaita ihmisiä, joten se on suorastaan paratiisi pitkäkyntisille. Janetin muutenkin vähäinen sisustus kärsii suuren menetyksen, kun voro saa matkaansa flyygelin. Hän ehtii jopa paeta ennen poliisin saapumista, jotka varashälytin hälytti automaattisesti.

Kaikeksi onneksi Janet pääsee kuitenkin hailta karkuun, joka ei tainnutkaan olla tällä kertaa nälkäinen, vain tekemisen puutetta. Janet räpiköi henkensä edestä pintaan ja turvaan veneeseen. Kotona häntä odottaa poliisiauto pihassa, joka selittää tilanteen ja kysyy, mitä voro mahdollisesti vei. Kauan ei tarvitse ryöstösaalista etsiä, kun hän ymmärtää flyygelin olevan poissa.

Seuraavat viikot kuluvat kuin sumussa. Janet käy töissä, soittelee ja tapailee välillä Hakua ja odottaa yhteydenottoa poliisiasemalta. Sitä ei kuitenkaan kuulu ja vähitellen Janet ymmärtää flyygelinsä olevan mennyttä.
Eräänä iltana Haku laittaa Janetille viestiä ja käskee tätä tulemaan rantaan. Jännittyneenä Janet sutaisee hiukset nutturalle ja kipittää rantaan. Ja mitä hän näkeekään!

Haku purjehtii suloisella pienellä purjeveneellä mereltä häntä kohti.
"Kahlaa kyytiin kaunokainen!" Haku huikkaa ja ohjaa veneen mahdollisimman lähelle rantaa. Kahdesti ei Janetia tarvitse käskeä, kun hän on jo kipuamassa veneeseen.
"Mihin me ollaan menossa, täällähän on kamala sää!" Janet voihkaisee. "Odota niin näet".

Lopulta Haku rantautuu saman hotellin laituriin,jossa pariskunta vietti ensimmäistä yhteistä iltaansa baarissa.
"Varasin meille huoneen, vaikka se on kyllä aika pieni", Haku kertoo matkalla vastaanottotiskille. Janet ei ole uskoa korviaan eikä silmiään. Ja vaikka huone todella on pieni, on se valloittavan suloinen.

"En halua painostaa sua, mutta tiedäthän, että olet mulle todella tärkeä?" Haku aloittaa ja ohjaa Janetin istumaan sängylle. Varovaisesti Janet nyökkää. Mitä Haku oikein aikoo?

"Olen ollut ihan sekaisin siitä saakka, kun näin sinut ensimmäisen kerran siellä rannalla." Haku jatkaa ja alkaa kaivella taskujaan. Janet loikkaa seisaalleen jo silkasta hämmennyksestä.

"Tiedän, että tämä tulee nopeasti. Mutta tulisitko sinä, Janet Brighton minun vaimokseni?" Haku kysyy ja avaa pienen rasian. Rasiassta paljastuu unelmien timanttisormus. Hämmennykseltään Janet ei osaa aluksi vastata mitään, hän haukkoo vain henkeään.

"Ei ole totta, ei ole totta!" Janet hokee "tai siis kyllä, joo, kyllä mä tulen", hän saa lopulta sanotuksi.

Niinpä Haku ottaa sormuksen rasiasta ja pujottaa sen varovaisesti Janetin sormeen. Sormus on mykistävän kaunis.

Janetia alkaa äkkiä naurattaa koko tilanne. Hän ei voi sille mitään, mutta alkaa hihittää hysteerisesti. Haku katsoo kihlattuaan huvittuneesti, eikä lainkaan ymmärrä, mikä tilanteessa nyt noin hauskaa on.

Lopulta Janet kapsahtaa Hakun kaulaan, joka kietoo kädet tiukasti tytön ympärille. Halaus kestää pitkään.

Ilta kääntyy jo yöhön, mutta pari ei vain saa käsiään irti toisistaan. Ehkä loppuyön voikin jättää heidän välisekseen..

Aamulla tuore kihlapari päättää mennä ottamaan aurinkoa hotellin allasalueelle. Aurinko paistaa lämpimästi jo heti aamusta eikä kummallakaan ole kiire töihin.

Janet päättää ottaa allasalueesta kaiken irti ja päättää kokeilla liukumäkeä. Se on kuitenkin ylhäältä paljon korkeampi, miltä alhaalta näytti. Janet kerää rohkeuttaan ennen kuin uskaltaa liukua alas.

Ja molskis, kyllä se olikin sitten hauskaa! Reunalta Haku nauraa kihlatulleen ja päättää itsekin tulla kokeilemaan.

Noustuaan altaasta, ihan arvaamatta joku käy Janetin kimppuun. Äkkiä syntyy kunnollinen kissatappelu.

"Senkin elämän pilaaja! Hakun piti olla mun, ja sitten sä ilmestyit!" nainen raivoaa samalla, kun Janet pitelee selkäänsä.
"Sä oot ihan hullu", Janet parahtaa.

Janet alkaa hautoa kostoa pienessä päässään, kunnes tajuaa sellaisen olevan lapsellista. Ei hän alkaisi tappelemaan Hakun huomiosta. Naisista vain toinen on Hakun kanssa kihloissa, ja molemmat tietävät kyllä kumpi.

Samassa hotellinjohtaja ryntää Janetin juttusille ja pahoittelee tapahtunutta tilannetta ja tarjoaa korvikkeeksi toista yötä hotellilla.

"Ei, kyllä mulle nyt riitti hotellit, haluan kotiin", Janet hymähtää, mutta kiittelee kuitenkin tarjouksesta ja vakuuttelee, ettei tapahtunut ollut hotellin syytä.

Haku saattaa Janetin kotiin pienellä purjeveneellään. Tämän jälkeen hän pirauttaa parhaalle ystävälleen ja kertoo, että tämä voisi alkaa vähitellen suunnitella polttareita...