10. Ei hätää

Janet ei uskalla kertoa raskaudesta aluksi Hakun lisäksi kenellekään. Hän pelkää liikaa varhaista keskenmenoa, koska vauva ei meinannut millään ensin saada alkuaan. Aamut hän aloittaa aina varovasti vatsaansa silittämällä ja tälle juttelemalla.

Jos ensimmäinen raskaus sai voimaan pahoin niin tämä oli jotain aivan uutta. Välillä Janetista tuntuu, että hän suorastaan asuu kylpyhuoneessa. Kotona hän liikkuu ämpärin kanssa kaikkialle eikä välitä lähteä mihinkään ellei ole aivan pakko.

Töissä on kuitenkin aivan pakko käydä. Janet tekee lyhennettyä viikkoa ja vain kuuden tunnin työpäiviä, mutta välillä nekin ovat rankkoja. Hän joutuu vähän väliä käymään pusikossa.

Aina kuitenkin pelastettuaan jonkun, tuntee Janet suurta ylpeyttä itsestään ja jaksamisestaan. Hän ei ole aivan turhaan kärvistellyt kamalan olonsa kanssa rannalla, vaan todella pelastanut jonkun. Samalla hän saa viettää aikaa uimalla.

Jouduttuaan kuitenkin eräänä päivänä elvyttämään nuorta hukkumaisillaan ollutta nuorta naista, Janetin on annettava periksi. Vaikka raskaus on ihan aluillaan, hän tuntee jo kovia supistuksia kesken elvytyksen. Niinpä hän heti työpäivän päätteeksi soittaa työnantajalleen ja ilmoittaa jäävänsä äitiyslomalle. Häntä vaaditaan käymään vielä lääkärissä ja toimittamaan tästä todistus.

Kotona Janet kertoo oitis Hakulle päivän tapahtumista, joka kuuntelee tarkkaavaisesti.
"Onko vauvalla kaikki varmasti hyvin?" Haku kysyy, kun Janet päättää tarinansa siihen, että lähti lääkäriin.
"On, onneksi vain väärä hälytys. Sain muuten tietää vauvan sukupuolen".
"Kerro heti", Haku innostuu.
"Tämä on tyttö", Janet huokaa.

"Voi haaveilinkin pienestä prinsessasta", Haku innostuu ja kaappaa Janetin halaukseen, "onneksi mun tytöillä on kaikki hyvin".
Janet on myös salaa toivonut vauvasta tyttöä, vaikka olisi ollutkin ikionnellinen myös toisesta pojasta.

Vanhempien huomio on ollut kauan vain tulevassa vauvassa ja aluksi sen yrittämisessä, jolloin Tom on saanut vain vähän huomiota. Hän on alkanut helpottaa kiusaamisesta aiheutunutta pahaa oloaan syömällä ison kasan herkkuja iltaisin ja öisin, kun vanhemmat eivät ole näkemässä.

Jäätelö on Tomin suurinta hekkua, mutta myös hilloleivät ja limu maistuvat usein.

Eräänä iltana Janet päättää, että vauvauutisista on aika kertoa myös Tomille. Janet on jo tottunut kertomaan vauvauutisen aikuisille, mutta omalle pojalle sen kertominen tuntuu oudolta, vaikka Tom on sisarusta toivonutkin kovasti.
"Tom mulla on sulle tärkeää kerrottavaa", Janet aloittaa.
"Äiti mä tiedän, että sä olet raskaana", Tom keskeyttää hymyillen.
"Mistä sä sen jo tiesit?" Janet hämmentyy.
"Äiti sun vatsa on kasvanut ja oksennat koko ajan, kyllä mä jo jotain ymmärrän", Tom nauraa.

"No totta, oot jo iso poika. Saat pikkusiskon", Janet jatkaa.
"Mahtavaa, halusinkin että se olisi tyttö!" Tom riemastuu.
"Halusitko?"
"Joo, sitten voin huolehtia siitä", Tom mutisee.

"Äiti saanko mä kokeilla sun mahaa?" Tom kysyy.
"Tottakai kultaseni".

"Se potkii mua!" Tom nauraa, kun tuntee siskonsa potkut vatsan läpi. Janet tuntee itsekin potkut tuolloin ensimmäistä kertaa.
"Kappas, pikkuinen huomasi veljen olevan lähellä", Janet nauraa ja paijaa itsekin vatsaansa.

Janet halaa poikaansa. Juuri nyt hänellä on niin hyvä olla. Tom vaikuttaa jo nyt mahtavalta isoveljeltä ja Janetia ehkä aavistuksen harmittaa, ettei pikkusisarusta suunniteltu jo aiemmin.

Erityisluvalla Tom saa syödä sinä iltana iltapalaksi jäätelöä, vaikka normaalisti Janet kokkaa pojalle illalla puuroa. Hän ei tiedä, että puuron lisäksi Tom syö normaalistikin illalla jäätelöä tai muita herkkuja.

Ennen nukkumaan menoa Tom pelaa vielä uutta playstation peliänsä, jonka on saanut syntymäpäivälahjaksi Ashleylta. Poika on ollut viime aikoina hyvin kiinnostunut erilaisista peleistä, joka huolestuttaa Hakua hieman.

Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä. Janetin vatsa vain kasvaa kasvamistaan samalla, kun arki rullaa tavalliseen malliin. Haku paiskii töitä niin paljon kun ikinä vain ehtii, jotta voi viettää rauhassa aikaa tyttärensä kanssa tämän synnyttyä. Hänellä meni Tomin vauva-aika ohi, mutta tätä hän ei aikoisi menettää.

"Mua pelottaa, että vauva syntyy jo pian", Janet huokaa.
"Älä huoli, eiköhän tyttö jaksa vielä vähän odottaa", Haku lohduttelee.
"Eikun Haku ihan totta. Musta tuntuu, että synnytys on ihan ovella ja viikkoja olisi vielä monta jäljellä."
"No jos tyttö syntyy nyt, niin kyllä se selviää. Keskoset selviää nykyään usein", Haku jatkaa.
Janet ei voi muuta kuin luottaa miehensä sanaan ja yrittää nauttia raskauden viimeisistä hetkistä.

Iloisena hän katsoo miestään, joka telmii Tomin kanssa pihalla. Haku on aivan eri mies nyt verrattuna aikaan, jolloin Tom oli vielä pieni taapero. Kaksikosta on enää vaikea huomata, että he eivät joskus olleet missään tekemisissä.

"Mulla on kyllä parhaat äiti ja isi", Tom huokaa ja pusuttaa isänsä poskea.
"Ja kohta mulla on myös paras pikkusisko", Tom jatkaa ja kaikki kolme nauravat hieman. Tällaisten päivien ei toivoisi koskaan loppuvan.

Mutta sekään onnellinen päivä ei pääty parhaalla mahdollisella tavalla. Illalla Janet tuntee erittäin voimakasta kipua ja lapsivesi valahtaa lattialle.
"Äkkiä Haku nyt meillä on tosi kiire!" Janet huutaa eteisestä. Haku ymmärtää heti mistä on kyse ja kaappaa autonavaimet lipaston päältä. Tomia pelottaa, mutta hän lupaa odottaa kiltisti kotona, kun Haku veisi Janetin sairaalalle ja palaisi sitten heti takaisin.

Janetia pelottaa mennä sairaalaan ihan yksin, kun Haku lähtee takaisin Tomin luokse. Tom ei kuitenkaan voisi tulla mukaan eikä hän pärjäisi yksin, joten muita vaihtoehtoja ei ole. Sairaalalla Janet leikataan nopeasti. Pikkuruinen tyttö syntyy, mutta hänen on jäätävä sairaalaan vielä tarkkailtavaksi kuten myös Janetin.

Tilanne on koko perheelle uusi ja pelottava. Janet on hoitanut suurimman osan kodista, joten Hakun on vaikeuksia selvitä kahdestaan Tomin kanssa. Hän kuluttaa päivät maalaamalla ja töitä tekemällä. Villakoirat ehtisi siivota nurkista myöhemminkin.

Tom käyttää tilanteen hyväkseen ja istuu tuntikausia pelaamassa pelejänsä olohuoneessa. Haku ei kiellä häntä, koska tilanne on kaikille niin kamala, että kokee pojan olevan oikeutettu pelaamaan, jos se tekisi tämän iloiseksi.

Haku ei myöskään muista aina laittaa ruokaa, joten Tom hoitaa itse syömisensä. Kouluruoan lisäksi hän kiskookin lähinnä vain herkkuja, joita käy itse ostamassa lähikaupasta isänsä antamilla rahoilla.

Vihdoin yli kolmen viikon kuluttua koittaa päivä, jolloin Janet ja pieni tyttö pääsevät kotiin. Haku on ikionnellinen saadessaan vaimonsa ja tyttärensä kotiin turvaan.
"Hän näyttää ihan Leahilta", Haku huokaa nähdessään tyttärensä. Ja niin tyttö saa nimekseen Leah, Leah Kaiwi.