5. Odotus palkitaan

Raskaus ei ole kuitenkaan helppo. Vaikka aamupahoinvointien pitäisi jo alkaa helpottaa, ei se Janetin kohdalla pida lainkaan paikkansa. Eikä pahoinvointi ainoastaan aamuihin jää. Hakun käy sääliksi vaimoaan, jonka kasvoilta paistaa jo silkka väsymys. Kaikkea pieni ja syntymätön vauva voikaan aiheuttaa äidilleen.

Piristääkseen Janetia, päättää Haku grillata herkkuruokaa. Hän ei ole mikään huippukokki, mutta kyllä hän yhdet hotdogit osaisi valmistaa. Pääsisi hieno grillikin vihdoin tositoimiin.

Janet ei malttaisi enää edes odottaa ruoan valmistumista, hänellä on suorastaan kiljuva nälkä.
"Ota ne jalat pois pöydältä", Haku nurisee, kun Janet istuu pöydällä odottamassa. Tyttö vain tuhahtaa ja jatkaa merelle tähyilyään.

Lopulta herkulliset hotdogit ovat valmiita ja pariskunta pääsee syömään.
"Voidaanko mennä kokeilemaan mun uusia vesisuksia ruoan jälkeen", Haku intoilee. Suu täynnä ruokaa Janet mumisaa jotakin, jonka voi olettaa myöntäväksi vastaukseksi. Ensin hän haluaa kuitenkin ottaa nokoset.

Unien jälkeen pariskunta suunnistaa uudella moottoriveneellään kauemmas merelle, jossa ei olisi huolta uimareista ja vilkkaasta veneliikenteestä kahden suurimman saaren välillä.

Janetia pelottaa ajaa veneellä kovaa, mutta ei hänen auta kuin kaasutella.
"Jiihaa, tää on niin hauskaa!" Haku huutaa pärskeistä. Vettä lentää tämän suuhun ja hän ymmärtää, ettei puhuminen ole fiksua ilman pakottavaa syytä.

Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, ja sen saa Hakukin huomata. Ei vesihiihto olekaan ihan lastenleikkiä. Pari päättää lopettaa ennen kuin käy huonosti. Päällimmäisenä tunteena molemmilla on kuitenkin riemu, päivässä on ollut erilaista tekemistä tavallisten kotipäivien ja työpäivien kaveriksi.

Illalla he istahtavat terassilleen katselemaan tähtiä. Janet ei ymmärrä tähtikuvioista mitään, mutta onneksi hänellä on Haku opettamassa ja esittelemässä erilaisia tähtikuvioita ja tähtiä.

Eräänä aamuyönä Janet herää kovaan vihlovaan vatsakipuun, suorastaan viiltävään. Hän päättää nousta sängystä ja käveleskellä hieman, jos se auttaisi oloon. Liikkuminen vain pahentaa tilannetta ja hänen on istahdettava sohvalle lepäämään. Jo Janetin kasvoilta on luettavissa, että kivut ovat kovat.

"Älä vain rakas vielä tule", Janet huokaa ja yrittää kädellään varoen painaa kipukohtaa. Hän päättää kuitenkin, ettei tässä tilanteessa ole muita mahdollisuuksia kuin lähteä käymään sairaalalla. Ehkä vauvalla ei olekaan kaikki hyvin...

Jännityksestä, pelosta ja kivusta jäykkänä Janet astelee sairaalan ovista sisään. Hän ei aluksi tiedä edes, minne hänen täytyisi tällaisen asian kanssa mennä. Onneksi infossa on mukava nainen opastamassa hänet äitiysosastolle.

Onneksi vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin. Vauva on vatsassa vain huonossa asennossa ja painaa ikävästi Janetin kylkeen. Janet ei saa pelkäämäänsä vuodelepokäskyä, mutta hänen äitiyslomansa alkupäivää aikaistettiin ja se alkaisi nyt.

Janet ikävöi heti töihin, mutta tietää näin olevan parempi. Sitäpaitsi kohta hän muistuttaa enemmän valasta kuin rantavahtia, joten parempi senkin takia näin.

Seuraavat viikot kuluvat paljon internetiä selatessä. Janet tuntee olevansa ihan ummikko kaiken kanssa eikä tiedä lapsista tuon taivaallista elvyttämistä huomioimatta, joten opittavaa on paljon. Hän selaa erilaisia oppaita läpi, lueskelee keskustelupalstoja ja osallistuu välilllä itsekin kysymyksillä. Eihän kaikkea äitiydestä näin opi, mutta jos edes tärkeimpiä alkeita.

Välillä hän väsyy koko äitiyden ajattelemiseen ja rauhoittuu katselemalla merta. Kaikkia niitä ohi ajavia veneitä ja vastapäisellä rannalla polskivia ihmisiä. Usein hän toivoisi olevansa yksi heistä, ei viimeisillään raskaana oleva liian nuori nainen kotona. Haku on ollut hyvin poissaoleva eikä ole tukenut Janetia tämän toivomalla tavalla.

Kaikesta huolimatta Janet päättää omasta vuorostaan piristää Hakua. Hän aikoo valmistaa hakun suosikkijälkiruokaa; vohveleita. Kaapissa heillä olisi valmiina itse tehtyä mansikkahilloa.

Janet on löytänyt hyvän ohjeen netistä ja päättää kokeilla sitä. Ohje vaikuttaa helpolta ja yksinkertaiselta eikä onneksi vie paljon aikaa. Välillä Janetista tuntuu jo, ettei hän jaksa olla seisaallaan pitkään.

Hieman jännittyneenä hän työntää pellillisen vohveleita uuniin. Janet on aina kammonnut uuneja. Lapsena hän onnistui polttamaan sellaisessa kätensä eikä ole viihtynyt sen jälkeen uuniruoan kanssa.

Vohvelit onnistuvat kuitenkin hyvin - eikä Janet polta edes kättään. Haku on innoissaan tullessaan töistä ja haistaessaan tuoreiden vohveleiden tuoksun.

Aivan raskauden viimeisillä viikoilla ennen laskettua aikaa Janet haluaa mennä ottamaan itsestään ja vatsastaan valokuvia studiolle. Olisi ihana päästä laittamaan ammattilaisen ottamat kuvat hyllylle. Aluksi Haku on ajatusta vastaan, mutta minkäs vaimon toiveilleen mahtaa. Niinpä he suunnistavat lähimpään mahdolliseen kuvastudioon.

Äkkiä kesken kuvausten Janet voihkaisee kivusta. Nyt kipu on erilaista kuin aiemmin. Supistuksia on tullut jo aiemminkin, mutta ei kertaakaan näin kovia. Haku on tilanteesta hädissään.
"Mitä me tehdään nyt? Ootko sä okei?" hän hätäilee.
"Joo. Soita sairaalalle", Janet pyytää.

Haku tekee työtä käskettyä ja näpyttelee numeron puhelimeensa. Hän kuvailee tilannetta ystävälliselle naiselle ja välillä pyytää aina Janetia vastaamaan naisen esittämiin kysymyksiin.

"Vai niin, selvä. Heippa", Haku mumisee ja sulkee puhelimen.
"No? Mitä ne sanoi?" Janet utelee malttamattomana.
"Että nyt mennään kotiin lepäämään ja odotetaan, että niitä supistuksia tulee tiheämmin. Sitten voidaan soittaa uudelleen."

Ennen lähtöä Haku haluaa kuitenkin kuunnella, kuuluisiko vatsasta jotakin. Hän alkaa vihdoin ymmärtää, ettei vauvan saapumiseen olisi oikeasti enää juuri lainkaan aikaa.

Hän tunnustelee myös suurta vatsaa ja tunteekin aivan selviä potkuja lapselta.
"Tästä tulee maailman paras jalkapallotähti", Haku naurahtaa ja katsoo Janetia silmiin. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan Janet huomaa silmissä eloisuutta ja iloa, ehkä Hakukin on edes hieman innoissaan.

Kotiin päästyään Janet vaihtaa asunsa mukavaan yöpukuun ja rojahtaa sohvalle katsomaan televisiota. Saisi jo se vauva syntyä.

Lopulta hän on tuijottanut ruutua niin kauan, että päättää pitää taukoa. Hän käy peilaamassa vielä viimeisen kerran vatsaansa kylpyhuoneessa.
"Minä olen valas", Janet nauraa katsellessaan valtavaa vatsaansa.

Haku yrittää stressaantuneena katsoa televisiota. Samalla Janet soittaa muutaman suosikkikappaleensa flyygelillä. Lopulta hän soittaa ne kaikki, jotka vain muistaa. Mutta vauva ei vieläkään osoita tarpeeksi ahkerasti merkkejä tulostaan.

Janet ei kuitenkaan malta mennä nukkumaan. Hän tietää vauvan syntyvän tänään. Niinpä hän yrittää pitää kevyen jumpan ja kävelee asuntoa ympäriinsä ja venyttelee. Sekään ei auta.

Lopulta hän kyllästyy ja rojahtaa takaisin sohvalle katsomaan Hakun valitsemaa elokuvaa. Oikeastaan kumpikaan ei taida keskittyä elokuvaan kovinkaan tarkasti. Molempien ajatukset ovat lähenevässä synnytyksessä.

Lopultakin supistukset alkavat käydä yhä vain tiheämmiksi ja kivuliaammiksi. Janetin on noustava ylös sohvalta. Samalla hän tuntee, kuinka lapsivesi valahtaa jalkoja pitkin lattialle. Nyt se alkaa.

Vielä äsken niin rauhallinen Haku alkaa panikoida. Hän ei tiedä ollenkaan miten helpottaa kipuilevan vaimonsa oloa, saati mitä ylipäätään nyt olisi tarkoitus tehdä.

"Ääääh, Janet! Mitä me nyt tehdään?!" Hän huutaa ja repii hiuksiaan. Ahdistus ja paniikki ottavat järjestä vallan.

"No mennään sinne sairaalan toope!" Janet ähähtää. Hän ei voi sietää Hakua tuollaisena. Eihän häneen satu tai tarvitse synnyttää ja silti tuollainen paniikki!

"Älä hauku mua, en mä ole ollut tässä tilanteessa koskaan!" Haku ärisee samalla kun he lähtevät kohti venettä ja sairaalaa. Janet ei jaksa edes väitellä vastaan, hän haluaa vain eroon kivusta ja saada oman nyyttinsä syliin.

Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen Janet vihdoin pääsee astelemaan sairaalalle ja synnyttämään. Aikaa kuluu useita tunteja ennen kuin kuuluu kova lapsen rääkäisy.
"Onneksi olkoon, olette terveen poikalapsen vanhemmat", kätilö onnittelee Janetia ja Hakua.

Vauvalla ja äidillä on onneksi kaikki hyvin ja he pääsevät jo seuraavana päivänä lähtemään kotiin. Janet ei olisikaan halunnut viettää enää yhtään enempää aikaa sairaalassa.

"Miten olisi Tom?" Janet kysyy taksissa matkalla satamaan.
"Häh?"
"No nimeksi. Hän näyttää ihan Tomilta", Janet selventää.
"Aa, joo. Tom on hyvä", Haku hymähtää. Hän ei näytä kovinkaan iloiselta, enemmän järkyttyneeltä. Tästä se lähtisi, vauva-arki.

----

Ja lopuksi vielä Janetin studiolta saamat kuvat: